Maccheroni milanesi by Mira

Miran milanolaiset makaronit. Kerrassaan upeaa omistautumista kodin sydämeen. Käväisin muutama päivä sitten hellan ääressä - laitoin illallista meillä Milanossa!

Kotoa muuton jälkeen en ole asunut kenenkään kanssa samassa asunnossa. Olen elänyt itselleni. Kun oma huusholli koostuu Sinusta itsestäsi, et edes villeissä kuvitelmissasi syytä/kiitä mistään asuntoosi liittyvästä asiasta muita kuin peilissä näkyvää henkilöä. Tietysti asioita ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti: en ole asentanut nettiä itse. Kiitos J! Olet edelleenkin upea mikrotukihenkilö ollaksesi kemian tohtori.

Minua pidetään järjestelmällisenä ja organisointikykyisenä henkilönä. Kaikissa muissa asioissa, paitsi ruuanlaitossa olenkin juuri sitä, enemmän tai vähemmän. Minusta ruuanlaitto on suhteellisen mukavaa, mutta jos pöydän toisessa päässä istuu arkena 90% televisio, ei se tunnu lainkaan houkuttelevalta. Miksi ihmeessä alkaisin laittamalla laittamaan ruokaa itselleni? Ja vielä illalla joskus klo 22? Lounashan hoituu näppärästi muualla ellei satu olemaan lomalla. Monien mielestä asian kyseenalaistaminen on varmasti typerää: heille ruuanlaitto on vaivaton tai ainakin pakollinen rutiini, joka ei riipu pöydän päässä olevista tai olemattomista olioista.

Hienoa oikeasti niille, jotka sen tekevät suhteellisen kivuttomasti. Erityisen upeaa se on, jos siitä vielä nauttii tai kokee puuhan vieläpä hauskaksi. Television kokkiohjelmien mukaanhan ruuanlaiton tulee olla hauskaa. Minulle asia ei ole näin arkisi-iltaisin, kotona, Töölössä, Helsingissä, Suomessa. Onneksi asiat ovat toisin Milanossa: minulla on kämppiksiä, jotka ovat parempi siunaus minulle kuin Jeesuksen toinen tuleminen kristityille. Typerä vertaus ehkä. Ei anneta sen häiritä. Kiitos kämppisteni (C&C) syömme ajoittain yhdessä ja se on ihanaa! Kunpa vain Suomessakin voisin saada illallisvieraita kotiini arki-iltaisin! Eihän mutkattomia ruokavieraita ole arkisin ellei sitten satu olemaan tunnettu ruokabloggari, kokki tai suurperheen vanhempi. Sitäpaitsi olen ymmärtänyt, etteivät myöskään tavalliset kämppikset pidä yhteisiä illallisia kovin usein. Korjatkaa jos olen väärässsä.

Milanossa minua kiusasi ajatus siitä, että Suomessa on olemassa todella tradizionaalinen ruokalaji nimeltä Makaronilaatikko. Tuo pastalaatikkohan on pakollista testata Italiassa eikös vain? 6-vuotiaana kaupan valmismakaronilaatikko (Saarioinen tai Atria) oli lempiruokaani. Ä ei tehnyt sitä kun olin pieni, koska se on kompleksinen valmistaa. Aikaa se vie! Keitellä nyt ensin makaroneja ja paistaa jauhelihaa, minkä jälkeen jo kypsät syömiskelpoiset ruuat laitetaan uuniin vajaaksi tunniksi. Hohhoijaa. Ei ole muuten mikään kiireisen äidin pelastus. Enkä tiedä, millä ajalla kiireiset äidit tekevät valmiiksi makaronilaatikkoa pakkaseen. Eivät ne ole silloin niin kiireisiä äitejä kuin kiireiset kiireiset äidit tai isät.

Minä en ollut muutama päivä sitten nimeksikään kiireinen enkä ollut kenenkään äiti tai isä. Olin siis enemmän kuin täydellinen henkilö laittamaan laatikkoa. Valitsin huolella kierremakaronit (kuvio oli viinipullon avaajan kierre), perusjauheliha, sipuli&valkosipuli, suola, mustapippuri, paprikajauhe, Emmental-juusto, ripaus parmesanjuustoa ja taikasanani kaupan valmis tetrassa oleva BESCIAMELLA (VALKOKASITKE). Kuulkaas se on paras valkokastike mitä toivoa saattaa. Täyteläinen suolainen, kruunaa ruuan kuin ruuan. En ymmärrä, miten valmisruokateollisuuden kehdossa (lue: Suomessa)  ei ole markkinoilla mitään vastaavaa. Jauhekastikkeita löytyy kyllä ja toki on maitoa tarjolla ja ohjeita valkokastikkeiden tekemiseen vaikka millä mitalla, mutta täysin käyttövalmista kastiketta ei näy mailla halmeilla. Jos tiedät sellaisen, niin kerro minulle.

Tämän pastalaatikon ohjeen tietävät kaikki. Tähdennän kuitenkin, että laittakaa liikaa suolaa pastan keitinveteen ja  säästäkää keitinvettä uunivaihetta varten, sekä ottakaa pasta kiehumasta 2-3min aiemmin ennen ohjeaikaa, koska se kypsyy uunissa. Mikä tärkeintä käyttäkää munamaidon sijasta valkokastiketta, mielellään kaupan jauheesta valmistuva, koska se on suolainen ja antaa kunnolla makua.

Tarjoile.



  BUON APPETITO & HYVÄÄ RUOKAHALUA!

Eccoli i maccheroni milanesi di Mira cioè Makaronilaatikko.

Sähköä ilmassa, Elettricità

Tänään aamutuimaan päätin tehdä vähän kotitöitä. Mikäs siinä. Kaikki sujui hyvin. Aluksi. Laitoin
nimittäin sekä pyykinpesukoneen että astianpesukoneen päälle, ja ihan vain siksi, jotta kumpikin homma olisi hoidettu suhteellisen pian. Ennakoin, että asuntomme sähkökapasiteetti ei ehkä kestä kaikenlaista sähkökuormitusta, joten päätin sulkea TV:n ja valot. Kämppiksille moisesta ennakoivasta toiminnasta ei onneksi ollut haittaa, koska he nukkuivat vielä yöuniaan.

Olen koukussa Italian aamuohjelmiin: Unomattina ja Mattino Cinque ovat suosikit paitsi minun niin myös varmasti italialaisten eläkeläisten mielestä. Nämä siis jätin sivuun vain ja ainoastaan tehdäkseni kotitöitä. Jokainen, joka omistaa tiskarin ja pyykinpesukoneen, tietää, miten työlästä niiden käyttäminen on. Useathan siirtävät niiden päälle laittamista, koska ennakoivat jo pesun jälkeistä vaihetta: tyhjennystä. Se vasta rankkaa.

Kun en voinut aamutv:tä katsoa, otin kirjan käteeni. Silmääni oli pari päivää aiemmin osunut kokonaisvaltaista tasapainoa käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Deborah Conti.  Kirjassa esitellään Contin asiakkaita ja heidän elämäntarinoitaan. Yhteistä kaikille asiakkaille on se, että heistä tuntuu etteivät hallitse omaa elämäänsä vaan ovat joko masentuneita tai hakevat lohtua jostakin muualta esim. syömishäiriöstä yms. Itseäni kiinnostaa kirjasta lähinnä se psykologinen aspekti. Mukavaa tieteispokkarikirjallisuutta natiivikielellä! (Tepsisi varmaan myös suomalaiseen krooniseen masennukseen)

Olinkohan edes kolmea riviä pidemmälle päässyt, kun pääni valtasi hiljaisuus. Kaukaa ulkoa saatoin kuulla remonttimiesten ääniä, yleistä kolinaa ja tuulen kahinaa. Lähellä oli kuitenkin hiljaista. Joku toinen olisi kenties alkanut meditoida siinä hiljaisuudessa, mutta minä, kahvin suurkuluttaja, en moiseen yllätysmeditaatiohetkeen osannut ryhtyä. Hiljaisuus piti rikkoa. Aivan pakko. Katsoin asuntomme sähkökaappia ja huomasin, ettei virta ollut mennyt sieltä. Tunnollinen ja pedantti "faijamainen" kämppikseni oli onneksi kertonut, minne täytyy mennä, jos kodin sähkökaappi on kunnossa.

Riensin kiireen vilkkaa ulos asunnosta, kun muut vielä nukkuivat. Tiesin kykeneväni ratkaisemaan tilanteen. Puolessa välissä kerrosta on tuuletusparveke, josta löytyy asuntojen toiset sähkökaapit. Vaikka suvussa onkin hieman dippainssejä, en silti ole TKK:ta käynyt, ja siltikin onnistuin naps vain laittamaan nappulan takaisin yläasentoon: OFF -> ON. Voilà! Sähköt takaisin. Hetkeksi.

Jouduin toistamaan vastaavan rituaalin ainakin 4 kertaa, koska hiljaisuus toisti itseään kiivasti ja itsepäisesti. Itsepäisenä ihmisenä minäkin toistin tekoni yhä uudestaan ja uudestaan. Suorastaan filmasin rapussa, olihan päällä sentään entisen työpaikkani (vakuutusyhtiö) hieno paita, jonka slogan lupaa korjata tilanteen. Minä todellinen arjen sankari.

Meillä kaikilla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin näennäinen arjen näppäryys, hyvä usko ja pikkuiset niksipirkat eivät juuri auta. Nappulaa voi painaa vaikka sata kertaa, mutta jos se aina palautuu OFFiin, on syytä miettiä. Minä mietin. En kovin kauaa kylläkään, en ole kärsivällinen tai hidas toimissani, pikemminkin kiivas. Päätin keskeyttää astianpesukoneen ohjelman. Radikaali teko. En ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa Suomessa, kun on ollut kumpikin noista edellä mainituista koneista samaan aikaan päällä. Onko teille sattunut noin ikinä? Jos on, oliko isku kova ja miten sujui loppupäivänne?

Onneksi saatoin nähdä itseni myös todellisena hannuhanhena. Minulla ON aikaa! Jestas, annetaan sen pyykkärin hoitaa hommansa loppuun ja jatketaan tiskarin ohjelmaa vasta sitten.

Aperitivo a zona Porta Genova, Aperitiivi Porta Genovassa: Spritz

Milanon Porta Genova , on erinomaista aperitiivialuetta. Sinne pääsee helposti vihreällä metrolinjalla MM2. Erinomainen paikka on Spritz, jonka Happy Hour tarjoillaan, kuten muissakin paikoissa, noin klo 19-22. Juomavalikoima on runsas, kaikenlaiset cocktailit löytyvät. Itse otin Rossinin, jossa on kuohuviiniä ja soseutettuja mansikoita. Mukava smoothiejuoma. Muut ottivat Mojitoja ja valkean koookosjuoman, jonka nimeä en muista. Kokeile rohkeasti, jotain tuntematonta; italialaiset taitavat aperitiivin (toisin kuin suomalaiset...) joten en usko, että petyt!

Laajasta buffetista, löytyy kaikenlaista. Tarjolla myös lämpimiä ruokia, kuten lihapullia, uunivihanneksia, kylmiä erilaisia riisi- tai kuskuspohjaisia salaatteja. Leikkeleitä, juustoja, oliiveja, vihersalaattia, pizzaa ja tuoretta leipää on. Omia suosikkejani olivat tietysti arancini, friteeratut riisipallerot, joissa sisällä hieman lihaa,juustoa, milloin mitäkin. Tarjolla tietysti mitäpä muutakaan kuin pastoja. Isona plussana Nutella, browniepalat ja tuoreet hedelmät.

Istumapaikaksi kannattaa valita ulkoterassi, koska näkymä joelle on runollinen, ja hei ohikulkevien milanolaisten katselu on aina mukavaa. Kukaan viisihenkisestä seurueestamme (suomalainen, 2x sveitsiläinen, italialainen, ranskalainen) ei valittanut juomista tai ruuista.


Mi piace un sacco fare l´aperitivo la sera. A Milano fino ad adesso siamo sempre andati a farlo alla Porta Genova. La metrò MM2 ti ci porta subito. Quella zona è molto carina perchè  lì si trovano i navigli. Infatti l´acqua come elemento non è mai male.

Al bar Spritz lo sanno davvero fare bene l´aperitivo (Happy Hour servito in circa dalle 19 alle 22), soprattutto se sai anche apprezzare il buffet. Trovi sia cose calde sia quelle fredde. Buoni sono per esempio i piccoli arancini e polpette che tutti e due piacciono tanto a me. Altre cose da assaggiare: verdure alla griglia, insalate a base di riso e couscous, pasta, pizza ed infine la frutta e brownie alla Nutella.

Meglio sedersi fuori perchè il panorama si apre verso il naviglio. Penso che piaccia a tutti: nel nostro gruppo facevano parte diverse nazionalità: italiana, svizzera x2, francese, finlandese.

Migliore fast food di Milano, paras pikaruoka

Cercare di trovare un pranzo equilibrato fuori casa/nei posti di fast food è un po´ faticoso.
 
Secondo me il miglior "ristorante" fast food è Spizzico. Lì trovi buone cose da mangiare e se ti piace stare seduto va bene pure. Sia il prezzo sia la qualità/quantita si incontrano. Mi piace molto il menu che costa solo 5,9e. Con quel prezzo ti danno per esempio un trancio di pizza (margherita), una piccola insalata come contorno e una bibita media. Se preferisci le patatine al posto dell´insalata, te la puoi prendere. Io, anche se non voglio essere "un poliziotto della salute", certe volte ho bisogno di mangiare qualcosa di verde assieme alla pizza, e sinceramente penso che nè il gusto della pizza nè quello delle patatine siano ottimi se mangiati insieme.

Questa catena di fast food  dovrebbe essere importata in Scandinavia. 

Mainitsin aiemmin pikaruokapaikka Spizzicon. Ohessa kuva kyseisen ravintolan hyvästä pikaruokalounaasta. Tämä ketju toimisi Suomessakin. Todellakin ideaali paikka poiketa syömään, jos on esim. ostoksilla. Otin lisukkeeksi salaatin, koska on se tuo tasapainoa pizzan rinnalle. Lisukevaihtoehtoja löytyy muutamia, tavallisimmat lienevät ranskalaiset, perunakroketit ja jälkiruoka.

Lisäksi paljon puhuttu annoskoko yhdistyy tämän ketjuravintolan ruoissa, sillä ihan oikeasti: kuka tahtoo kokonaisen pizzan lounaaksi, jos meinaa syödä ja olla nälkäinen vielä myöhemminkin päivän aikana? (No ehkä maratoonari)

Tämä ketju voisi hyvin rantautua Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Pizza on suosittua ja hyvää aina, markkinapaikka on taattu. Voidaan harjoitella sitä normaalia syömistä ja lopettaa vouhottaminen. Mieluummin sitä tätä syö kuin juustohampurilaisia 5kpl tai 10 euron onnettomia lounassalaatteja patonkiketjuissa. Lisäksi tässä ruokapaikassa raaka-aineetkaan eivät ole kalliita, joten hävikkiin menevä tomaattikastike ei tunnu läheskään samalta kuin katkarapulohiwasabi-sörsselit.

Eläköön vesi!

Elämän edellytys, vesi, on Milanon alueella laadukasta. Nyt puhun tavallisesta hanavedestä, mutta toki en voi olla mainitsematta upeita supermercaton vesimarkkinoita, joiden perään voi vain haikailla Suomessa. Myös hinnat ovat ihania: ostin italialaista lempivettäni VitaSnella 6 pulloa. Yhden 1,5l pullon hinnaksi tuli noin 0,47e. Kyseinen lempiveteni on vieläpä hieman kallista, joten halvempi kilpailija olisi ollut vieläkin edullisempi. Italialaiset juovat muuten eniten maailmassa pullovesiä, joten täällä ollaan todellisia eksperttejä vesien suhteen.

Vallan toista ovat Suomen steriilit vesimarrkinat. Suomen vesimarkkinoiden vedet, muutamia maku- ja vichyvesiä lukuunottamatta, eivät sisällä käytännössä mitään kivennäisaineita ja mineraaleja. Tälläinen "ainepuutos" näkyy ja tuntuu myös ihmiskehossa. Suoraan sanottuna en käsitä ollenkaan, miten Suome tilanne on noin huono. Pisarana meressä on vielä sekin tieto, että joudut pulittamaan 1,5l hiilihapotetusta vedestä 2,8e. Aika noloa. Köyhän ja laihan vetemme ansiosta joudumme napsimaan yhtä jos toista kallista pilleriä ja juomaan maitoa. Pillerit ovat tunnetusti kalliita, eikä maitokaan halpaa ole (eikä sisällä tarpeeksi kivennäisaineita ja mineraaleja). Niin tyhmä en ole, ettenkö ymmärtäisi myös ympäristön näkökulmaa. Totta kai jätettä syntyy muovipulloista, mutta jos jatketaan Suomen hyvällä mallilla olevaa pullonpalautussysteemillä, niin uskoisin kaiken olevan ihan hyvin. Sitä paitsi en edes väitä, että jokainen pisara, jonka juomme tulisi olla pullovettä. Ei missään nimessä. Tavallinen hanavetemme voisi yksinkertaisesti sisältää enemmän mineraaleja ja kivennäisaineita!

Palaan italialaiseen hanaveteen. Kämppikseni kertoi, että Milanon alueen vesi on erittäin laadukasta ja sisältää paljon erilaisia aineita. Luulen, että keskeinen tekijä on kalkki, jota vedessä on runsaasti. Se on myös silmiinpistävää: suihkun jälkeen laattoihin jää valkoisia pisteitä. Haitta on lähinnä esteettinen, ja italiassa myydänkin paljon anticalcare, kalkkia irrottavia pesuaineita. Runsas määrä kalkkia on tehnyt jo muutamassa päivässä kynteni vahvoiksi, iho kuivuu vähemmän ja hiukset rasvoittuvat vähemmän. Voin todella hyvin.
 Epäilijät voivat tulla viikoksi tänne kokeilemaan.

Runsas kalkkimäärä voi olla ongelmallista vanhemmalle väestölle, koska kehon täytyy ikään kuin suodattaa vettä. Luulen kuitenkin, että suomalaisten tyyppitauti osteoporoosi (ja monet muutkin vaivat) vähenisi reilusti, jos vesi olisi rikkaampaa. On muutenkin erikoista, miksi helposti allergisoiva aine, maito, on niin pakkomielteinen suomalaisille. Lisäksi teollistuneet maidot ovat pitkän prosessoimisvaiheen takia kaikkea muuta kuin luonnollisia. Eivät ne varsinaisesti mitään terveysjuomaa ole. Kaiken kukkuraksi kyseiset "maidot" ovat hävyttömän kalliita.

Yllättäen vedelle ei edes voi olla allerginen, joten olisiko kuitenkin järkevämpää kehittää vesimarkkinoita maitomarkkinoiden sijaan?

Taikapurjokeitto, Zuppa di porri magica by Mireille Guiliano

Jos tuntee olonsa tunkkaiseksi, raskaaksi tai muuten vain haluaa puhdistautua/ desinfioida kehonsa, niin kannattaa suosia luonnon antioksidantteja, nimittäin sipulikasveja. Olen lukenut huikean hauskan kirjan Ranskattaret eivät liho, jonka on kirjoittanut ranskalainen, nykyään Yhdysvalloissa asuva, upea nainen nimeltä Mireille Guiliano. Kirja on ennen kaikkea mukavaa, kepeää luettavaa kaikille naisille, ja miksei miehillekin.

Kirjassa esitelty taikapurjokeitto on sikäli miellyttävä soppa, että sen valmistamiseen ei mene kuin tunti. Nerokkaita ovat myös keiton ainesosat: vesi ja purjo. Kuten arvata saattaa, en suosittele keittoa varsinaiseksi ruoaksi, vaan kutsun sitä mieluummin trimmaajaksi, jolla pistetään kehon aineenvaihdunta liikkeelle.

Madames, kokeilkaa ja nauttikaa. Itse pidän keitosta huoneenlämpöisenä. Purjon maku yllättää, siihen jää koukkuun. Nopeammin kuin arvaatkaan teet oikeita purjoruokalajeja.

Ainekset:
1-2 purjoa (vain purjon valkea/vaalean vihreä osa käytetään!)
vettä

Täytä kattila vedellä. Pese purjo hyvin. Pilko se noin 5cm pätkiksi. Laita purjon pätkät veteen.
Keitä noin tunnin, kunnes purjot ovat muuttuneet läpikuultaviksi. Nauti keitto makusi mukaan joko lämpinä tai viileänä.

Certe volte ho voglia di pulirmi dentro. Ho letto un bel libro di Mireille Guiliano: Le Francesi Non Ingrassano. Mi è piaciuto moltissimo, ma non perchè devo fare "la dieta" e dimagrirmi. Invece è un libro leggero e divertente. Consiglio di leggerlo, di sicuro piacerà a tutte le donne del mondo (ma anche agli uomini).

Nel libro trovi anche la ricetta della Zuppa di porri magica. È una ricetta molto semplice e facile, ci vogliono solo 2 ingredienti: acqua e porro. Questa zuppa miracolosa elimina acqua e ti pulisce dentro. È ideale soprattutto se vuoi perdere qualche chilo. Il porro è pieno di antiossidanti quindi ti fa solo bene. Come vedi sotto, questa zuppa non è un pasto vero, quindi non mangiare solo questa  anche se fossi in dieta.

Madames, provatela e godetevela!

Ingredienti:
2 porri (usare solo la parte bianca e un pezzettino di parte verde chiaro!)
acqua

Lava bene i porri e tagliali i pezzetti. Metti i porri in una pentola e aggiungi l´acqua finché copriti. Cuoci la zuppa per un´ora. Servi la zuppa pronta o calda o fredda. Mi piace quando è fredda.

Ruokasota, la guerra sul piatto

Alkuun kehun huvikseni hieman italialaista, tarkemmin milanolaista supermarkettia. Tuotteet ovat pyhässä yksinkertaisuudessaan mainioita. Kaikkea on ja kaikki on laadukasta. Hyvä on ehkä ne kaiken maailman välipaloiksi tarkoitetut yksittäispakatut keksit ja kakkuset eivät ole sitä laadukkainta osaa. Mutta pääpiirteissään vaihtaisin tuon valikoiman omaamme. Italiassa ei muuten ole tuhkatiheään kauppoja niin kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin selviävät melkoisen hyvin, vaikkei Alepa tai Siwa olekaan ihan naapurissa. Suomen kaupathan mainostavat olevansa sinun "naapureitasi". Täällä naapuri on naapuri, eikä kauppoihin tarvitse liittää edes mainoskikkana mitään inhimillisä piirteitä, jotka piristäisivät yksinasuvien sosiaalista elämää. Italialaisten sosiaalinen verkosto on tunnetusti niin vahva, ettei moiseen inhimillistämiseen liene tarvettakaan. Karussa harvaan asutussa pohjolassa tilanne on kaamosaikaan vallan toinen: keltaisena loistava Alepa on kuin aurinko ja sinne voi mennäkin samoihin aikoihin kuin kavereille; aukioloajat ovat aamusta iltamyöhään!

Italian supermarket supermercato sisältää paljon paikallisia tuotteita. Tämä on tietysti luonnollista, sillä maan sisällä tuotetaan paljon (viiniä, hedelmiä, vihanneksia, juustoja, leikkeleitä ecc.) Huomioidaan vielä väkilukukin: vajaa 60 miljoonaa. Onhan se ihan selvä, että 5,4 miljoonan Suomi, jossa on lyhyt kasvukausi, ei pysty samaan kuin Saapasmaa. Mutta. En kyllä ymmärrä, miten Suomella on varaa prosessoida jokikinen tuote. Tämä ikuinen aihe teollisesta ruuasta nostaa päätään aina säännöllisin väliajoin. Ensi kerralla nostan maljani sille... Meillä päin Suomessa kun on myytävänä vino pino tuotteita, jotka ovat aina jotenkin mellastettuja. Niiden kunto on usein sellainen, että harva pystyy sanomaan, mistä on kysymys. Vaikeaa lienee ainakin niillä, jotka eivät osaa suomea. Kaupassamme on kokonainen vuori sanoinkuvaamattoman teollistettuja perustuotteita. Esim. lihan säilyvyyttä ei haluta parantaa kevyellä suolalla vaan massiivisella liemellä. Ulkomaalaisen, minun ja sinun on uskoakseni vaikea ymmärtää, miten ihmeessä niitä pitää käyttää. Ymmärrän silti näkökulman, jonka mukaan tuotteiden säilyvyyttä pitää parantaa, koska vaihtuvuus ei ehkä ole niin suurta jokaisella tuotteella. Kenties vaihtuvuus hidastuu myös siitä syystä, että kappoja piisaa sadan metrin välein, ja joka kaupassa on enemmän tai vähemmän sama määrä samoja helposti pilaantuvia tuotteita. Kenties hieman harvempi kauppaväli ja yksinkertaisesti pienempi tuotevalikoima parantaisi asiaa. Onko meillä pakko olla niin iso kasa esim. erilaisia maitoja? On selvää ettei harvaanasutussa laajassa maassa riitä asiakkaita ostamaan jokaista hyla-kaura-riisikermaa ennen kuin viimeinen käyttöpäivä on mennyt ohi.

Toisaalta ruoalla leikkiminen on kivaa. Sen todistavat niin sanottua perusruokaa kokkaavat huippukokit televisiossakin. Kun he valmistavat sinänsä täysin yksinkertaista risottoa, tuppaavat he usein lisäämään  jotakin sellaista pientä kivaa, joka on kilohinnaltaan huokeaa. "... ja sitten vielä tryffeliöljyä ja kampasimpukoita." Ravintolat pyrkivät parhaansa mukaan olemaan trendikkäitä. Valitettavasti Suomalaisten ravintoloiden laajaakin laajemmat menut tarkoittavat isoa raaka-ainemäärää, joka edellyttäisi kasapäin asiakkaita tilaamaan jokaista annosta. Kun annoksia ei mene tarpeeksi joudutaan kalliilla rahalla ostetut tryffelit, äyriäiset ja "sahramikaviaari" heittämään roskiin. Iso hävikki tuntuu sekä ravintolan että asiakkaan kukkarossa. Lisäksi oikeasti simppelit ruoat muuttuvat  kalliiksi; siis ne, muutaman raaka-aineen pizzat ja pastatkin.

Ruuanlaitto kavereiden kesken on vaikeaa, koska sanottua normaalia ruokaa syö enää harva. Oikeasti vegaanin, bikinifitnessiä harrastavan ja sekaruokaisen henkilön kutsuminen kylään ei ole helppoa. Naistenlehdet romantisoivat illanistujaiset ihaniksi, mutta totuus on toista. Ainakin niiden järjestäminen vaatii suunnittelua. Siksi varmaan useat menevät nestemäisillä ja kaikille sopivilla sipseillä (vegaanillekin käy ilman dippikastiketta) sekä muilla valmiilla kaupan tarjottavilla. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, mutta olisihan se kiva itsekin kokata. Vielä kivempaa olisi kun kaikki voisivat syödä samaa ruokaa.

Sitten on tietysti joukko ihmisiä/pyhimyksiä, jotka kylään tullessaan ovat jo ennakolta "varautuneet kaikkeen". Urheasti he kantavat kipponsa ja kuppinsa minne vain. Ai että miten lystikästä onkaan näyttää muille paikalla olijoille hyvin valmistettua ja pakattua luomukanasalaattia - puhumattakaan rahkasiemensekoituksesta ja tuorepuurosta. Onneksi nuo veijarit esittelevät mielellään muille aikaansaannoksiaan ja kertovat muutenkin kuntosalistaan ja kehoprojektistaan. Viimeistään siinä vaiheessa voivat kaikki paikalla olijat ottaa puheenaiheekseen ruoan ja liikunnan.

Eikä pelkkä ruoka vaan oikea ajoitus. Ihmisten on kertakaikkiaan syötävä 2-3h välein - jotta lihakset kasvaisivat of course - ja jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Tämän seurauksena jo ennestään kalliiden ravintoloiden täytyy pitää listansa ajan tasalla ja "yltää" kuntosalin patukka-automaattien tasolle. Eihän sitä tiedä, pitääkö asiakkaan nostaa painoaan vai laskea sitä. Niinpä, karpata vai skarpata?

Lovely Espoo and public transport

Pohdin viimeviikkoista asumistani Espoossa. Hetkellisesti, noin viikon verran, majailin M&J:n luona Espoon Kuurinniityssä, Kauniaisten takana. Viikko oli kertakaikkisen hieno. Nautin mm. Keski-Espoon uimahallista, joka sijaitsee Kuninkaantien lukion kanssa samassa rakennuksessa. Kiitos siitä. Menen sinne pikimmiten uudestaan.

Entisenä espoolaisena muistan lukion yhteiskuntaopettjani sanoneen, että Espoon kannattaisi julistautua itsenäiseksi valtioksi, mikäli se vain olisi sallittua. Niin runsaat Espoon rahavarat nimittäin ovat. En muuten tiedä, puhuuko Helsingissä asuva yhteiskuntaopin ja historian lehtorini enää moisia. Tuosta väitteestä seurasi tietysti tyytyväistä hykertelyä meidän oppilaiden kesken - olimmehan kaikki espoolaisia - ja vieläpä Tapiolan parhaassa lukiossa opiskelevia. Hymymme kuitenkin hieman hyytyi, kun kuulimme ettei Espoo parka saa itse käyttää kaikkia eurojaan, koska politiikka tasaa ne muualle Suomeen. Surullista. Noh... tasa-arvo kunniaan!

Kuitenkin jos verrataan moniin muihin kuntiin, väitän että Espoolla menee suhteellisen hyvin. Vanha kunnon lähellä sijaitseva vertauskohde on tietysti Vantaa. Kunnat ovat suunnilleen samankokoisia. Vantaan väkiluku on noin 200 000, Espoon puolestaan 250 000. Oletko koskaan muuten ollut seurassa, jossa on sekä vantaalaisia että espoolaisia, jotka puhuvat asuinkunnistaan? Espoolaiset ovat usein huomattavasti ylpeämpiä espoolaisuudestaa kuin vantaalaiset vantaalaisuudestaan. Vielä hauskempaa on vertailu kauniaislaisen ja kenen tahansa muun välillä. Kauniaisten paikallislehti on nimeltään Kaunis Grani. Se antanee hieman esimakua.

Espoon joukkoliikenne Kuurinniityn näkökulmasta. Oikeasti matka Helsinkiin ei ole pitkä. Mutta jos menee suoralla bussilla, voi matkaan mennä jopa yli 1h. Espanjan pelin aikaan viime viikon perjantaina matkaan meni peräti 1h 30 min. Kukapa espoolainen tai Konala-Pitäjänmäki -akselilla asuva helsinkiläinen ei olisi törmännyt vanhaan kunnon bussiin nimeltä 270. Kyllä linjalla piisaa kilometrejä. Kärsivällisyys tosin palaa loppuun ennen kuin määränpäähän on päästy. Selvästi tuo kyseinen bussinumero on joutunut ottamaan harteilleen koko Espoon. HSL:n sivuilla löytyy bussin reitti.

Tälläinen se on:

270: Reitti 270: - Elielinaukio - Töölönlahdenkatu - Mannerheimintie - Vihdintie - Pitäjänmäentie - Turuntie - Espoontie - Kirkkokatu - Espoonportti - Sunantie - Kirstintie - Suvelantie - Sunankaari - Pitkännotkontie - Kuurinmäentie - Kuurintorpantie

270  : Kokonaismatka-aika noin 70 minuuttia

270N  : Kokonaismatka-aika noin 85 minuuttia

270N on bussin yöasu. Öisin jo tarpeeksi pitkä reitti pitenee entisestään, koska bussi ajaa mm. Karakallion ja Lähderannan kautta.

Nyt on selvästi käynyt niin, että bussilinjasta on muodostunut eräänlainen jämälinja. Tuntuu kuin julkisen liikenteen suunnittelija olisi ensin tehnyt kaikki muut linjat ja sitten unohtanut kasan asuinpaikkoja ja päättänyt, että liitetään kaikki loput tuon 270:n reitille.

Mikäli on trendikästä harrastaa syöttölinjoja esim. juna-asemille, niin olisi suhteellisen muodikasta myös tehdä bussilinjoja, jotka toimittavat tätä tehtävää. Kiitän tähän väliin yhtä toimivaa linjaa nimeltä 550. Toisaalta ruuhka-aikoina 5min välein lähtevät vuorot ovat ehkä liitoiteltuja. Ehkä vuoroväliä voisi harventaa esim. 8 minuuttiin. Usein ruuhka-aikoina tuppaa nimittäin käymään niin, että kaikki 3 peräkkäistä vuoroa ajavat täysin peräkanaa, minkä seurauksena yksi busseista on täynnä ja loput tyhjiä. Harvempi vuoroväli mahdollistaisi sen, että uusi vuoro ei saisi kiinni edellistä vuoroa, ja sen sijaan jokin muu bussilinja - johonkin toiseen suuntaan - saisi lyhyemmän vuorovälin. Sehän olisi sitä paitsi ihan reilua. Mitäs sitä tyhjillä busseilla ruuhka-aikoina?

Sen sijaan että myöhäiseen aikaan liikkuvat espoolaiset joutuisivat kulkemaan kaikki samalla bussilinjalla, ehdotan esim. syöttölinjoja juna-asemille. Kuurintorpan ja sen lähialueiden ohi voisi mennä enemmän busseja vaikka Kauniaisiin ja Tapiolaan, joista kummastakin pääsee helposti n. 15 minuutissa Helsingin keskustaan. Miksikö Kuurinniittyyn pitäis satsata? Se on kasvava alue, joka on täynnä lapsiperheitä. Se on rauhallista pientaloaluetta, jossa on runsaasti hyväkuntoisia 2000-luvulla rakennettuja rivi- ja paritaloja sekä upeita omakotitaloja. Asunnot ovat hyväkuntoisia ja alue on luonnonläheinen. Eräänlainen lintukoto. Ongelmana on kummallinen joukkoliikenne. Kiitos sen, tuon alueen perheillä on lähes poikkeuksetta kaksi autoa. Ekologista eikös vain?

Milano tarjottimella

Mainio Milano; iso kaupunki, joka tulee kätevästi luoksesi kiitos la metropolitana. Helsingissä metrosta on harvoin jokapäiväistä hyötyä ellei sitten tahallisesti mene asumaan aivan sen viereen. Täällä metro seuraa sinua eikä päinvastoin. Metro on mukava osa kaupunkia, ei sellainen maanalainen pötkylä kuin Suomessa. Metromukavuus tarkoittaa sitä, ettei itse vempele sijaitse loputtoman pitkien rullaportaiden päässä syvällä maan sisällä, kuten Helsingissä, vaan se on rakennettu luontevasti maan alle, muun kaupungin jatkeeksi. Itse luontevuuden huomaa, kun pääsee maanpinnalle jonottamatta ja ilman vuorikiipeilyrullaportaita. Provaci! Kokeile!

Yhden matkan lippu, biglietto urbanico maksaa 1,5e. Eli jos rohkeutesi riittää vain yhteen kertaan, ei maanalainen junailu tuon enempää maksa. Lipunosto on helppoa kaikille (suomalaisille), automaatti toimii myös in English, mutta myös saksa, espanja, ranska ja italia käyvät. Niitähän olemme fiksuina oppineet koulussa, joten jokainen suomalainen löytää oman suosikki 2. kielensä.

Mikäs kiire valmiissa Euroopassa on? Ei mikään. Ylipistoni Università degli Studi di Milano (statale), on tähän asti osoittautunut supertoimivaksi. Kansainvälinen toimisto, jonne jokaisen on tultava ilmoittautumaan, on helppo paikka asioida. Herra, jonka kanssa asioin, puhui sujuvasti ja selkeästi. Sain tarvittavat lappuset ja lippuset, joiden avulla pystyin menemään ATM-point paikkaan (vrt. HSLn toimisto) , josta täytin laput matkakorttiini. Sen avulla voin matkustaa koko Milanon kaupunkialueella 22e/kk. Koska maltti on valttia, saan odottaa kuvallisen korttini valmistumista 15 päivää. Valmistumisprosessiakin voi halutessaan seurata netissä. Lisäksi tuon matkakortin tessera kuukausittainen lataaminen onnistuu automaatista metroasemilla. Ei enää edes jonottelua kioskeilla. Melko nerokasta!

Fame da lupo. Sudennälkä on mahdollista saada nautiskelijoiden ja herkuttelijoiden luvatussa maassa Italiassa. Sain sen tänään. Uteliaana kokeilin paikallista pizzapikaruokalaa Spizzico. Tarjolla on 1/4 pizzapaloja. Oletuspizzamaku on Margherita, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Minä menin margheritalla, lisukesalaatilla ja keskikokoisella juomalla. Yhteensä 5,9e. Ota huomioon näkymä Duomolle ja peri-italialainen casino-tunnelma: aimo annos häsläystä vauvasta vaariin. Teinejä, äitejä, isiä, uraihmisiä hienoissa vaatteissa. Kaikilla on yhteinen päämäärä: syödä lounasta. Niinpä, miksi tehdä asioista vaikeaa kun loppujen lopuksi syömisessä ei ole mitään kikkailua, ainakaan keskimäärin. Lisukevalikoima on optimaalinen: ranskalaiset, salaatti, friteeratut riisipallot arancini, perunakroketit, hedelmäsalaatti tai leivonnainen. Keskikokoinen juoma on mikä tahansa vedestä jääteehen.

Myönnän, jos haluaa oikeasti rauhaisan ja hiljaisen paikan, ei voi mennä sinne. Väitän silti, että sitä voi itse olla rauhassa omissa oloissaan vaikkei ympäristö olisikaan rauhallinen. "Casino"-paikoissa olet vain yksi muista, kukaan ei ihmettele ihmettelyäsi ja Sinua.

Suosittelen katsomaan italialaisen äärimmäisen hauskan (myös suomalainen nauraa) leffan Benvenuti al Nord. Englantilainen tekstitys löytyy, joten pääset oikeasti nauramaan ja pystyt samaistumaan pohjoiseen mentaliteettiin, joka tässä tapauksessa tarkoittaa juurikin Milanoa.

Benvenuti al Nord!

PS. Duomon edestä löytyi tänään lammasaitaus.

Je vous présente Madame Minimaliste.

Tunnetun muuttofirman slogan sisältää sanat "muuttaa kaiken" . Kyse on tietysti tavaroiden siirtämisestä paikasta x paikkaan y eli muuttamisesta, mutta siihen sisältyy myös ajatus/mahdollisuus uuden aloittamisesta kaiken muuttamisesta, muutoksesta. Mielestäni firman mainoslause on erinomainen.

Muutama päivä sitten siirtelin itsekin tavaroitani paikasta toiseen. Minä muutin. Noin vain hylkäsin kaupunkiasuntoni, jotta urbainoituisin vieläkin enemmän. Milanossa. Ihan vielä tuo kaupunkien kaupunki ei  kohdalleni kuitenkaan astellut. Täsmällisesti ajateltuna se astelee elämääni ensi ma 9.9. Siihen asti vietän elämääni Espoossa, M&J:n luona.

Palaan muuttoteemaan. Kertauksena todetaan, että muuttaessa täytyy siirtää henkilön tavarat lähtöpaikasta määränpäähän. Useimmiten sekä lähtöpaikka että määränpää ovat asuntoja. Kaikkia tavaroita ei ole pakko siirtää - luojan kiitos - vain tarpeelliset tai muuten vain tärkeät. Siirron kohteiksi kelpaavat tavarat vain laatikoihin ja pusseihin, ja sitten niiden siirto autoon. Autolla määränpäähän. Voilà! Asia hoidettu. Mutta vallan on taas asian sanallinen ilmaisu härskisti helpompaa kuin sen todellinen toteuttaminen tässä maailmassa. Kerron alla hieman omasta muutostani Töölöstä Espooseen.

Muutossa hyödylliseksi osoittautuivat lähikaupan pienet kirkkaat muovipussit. Kuohuviini-, viini-, maito-, drinkki - ja vesilasit saivat jokainen kauniin muovipeitteen ennen laatikkoon joutumistaan. Posliiniset kahvikupit eivät sitä mielestäni tarvinneet. Lienenkö väärässä? Astioiden pakkaus oli sikäli hermoja kehittävää, koska niitä ei tosiaan voinut vain heitellä rennosti laatikkoon, ja sitten itse astialaatikoitakaan ei voinut vetelästi potkia kohti autoa. Ymmärrän nyt hyvin, miksi astioiden keräily on suosittua ja koukuttavaa; astioiden pelkkä säilyttäminen edellyttää jonkinmoisen palvontakultin syntymistä. Pieniä lapsia pelotellaan tavaratalojen astiaosastoilla jo varhain! Ne voivat mennä rikki. Ja mikä pahinta: lähes jokainen tuntemani ihminen on onnistunut särkemään jopa enemmän kuin yhden astian. Eikä pelkkä se astia, sillä kun astia on rikottu Sinun toimestasi, joudut kantamaan suurta syyllisyyttä myös koko astiasarjan tilasta. Mitä nyt tapahtuu kun juomalaseja on tästä lähtien pariton määrä entisen parillisen sijaan? Kamalaa se on. Onhan keittiön tuolejakin usein juuri parillinen määrä 2,4,6 tai 8. Sama pätee astioihin. Täysin toinen asia ovat tietysti yksittäiset astiat, joita on vain yksi kappale olemassa koko taloudessa. Mutta eihän sitä niin hullu ole, että särjettyään yhden astian alkaisi hajottamaan kaikki muutkin sarjan astiat paitsi yhden... Täysin mautonta toimintaa. Älä ihmeessä kokeile (etenkään muuttaessa, pölyä ja siivottavaa syntyy muutenkin).

Kovaa päänvaivaa aiheuttavat myös vaatteet. Tuntuu, että vaatekaapin sisällöstä kykenee käyttämään maksimissaan noin 40%. Loput 60% on säilötty mahdollista myöhempää käyttöä varten. Niin on se mahdollista, että 5 vuotta sitten ostamasi ketjuliikkeen paita tulee vielä ensi keväänä muotiin. Itseasiassa tiedän yhden esimerkin, tai se on jo legenda:  huhu kertoo korkeavyötäröisten housujen tulleen uudelleen muotiin. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni niistä 70-luvulla ostetuista housuista loppujen lopuksi tuli oikeasti uudestaan käyttöön 2000-luvulla, kun kyseinen housumalli tuli taas suosioon. Tällainen vaatteisiin kohdistuva tilastotiede näyttää muuten puuttuvan kokonaan... Ratkaisu vaatteisiin löytyy onneksi hyväntekeväisyydestä. On olemassa UFFin laatikoita, Fida-lähetystori ja Pelastusarmeija yms. jotka ottavat mielellään hyväkuntoisia vaatteita. Oikeasti ottavat niitä ja kaiken kukkuraksi sanovat KIITOS. Siinä vaiheessa riviluterilainenkin kokee tekevänsä jotain hyvää. Hyväntekeväisyyshän kun ei varsinaisesti ole elinehto protestanteille niin kuin se on joillekin muille kuppikunnille. Yhtäkaikki suosittelen. Erittäin vapauttavaa. Itseasiassa tuon vaateasian voi tehdä vaikkei muuuttaisikaan. (Helpottaa sitten ainakin sitä tulevaa muuttoa)  

Vaikken oikeasti mikään hamsteri olekaan, niin kyllä sitä tavaraa on. Väitän, että sitä löytyy kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka ihan oikeasti ovat minimalisteja. Jos olen väärässä Sinun suhteesi, niin aina vaan parempi. Katso kaappisi ja katso, mitä omistat. Jos kaikki on ihanasti eli et missään vaiheessa tuskaannu (mitä teen tällä??! onko tällä mitään virkaa elämässäni?!) saat ison hetkellisen hyvänolontunteen ja koet olevasi jopa hieman organisointikykyisempi kuin muut. Ansaitsit hetkesi olla parempi ihminen.

"Vähemmän on enemmän" on taas enemmän totta ja vähemmän valhetta.