Säilymistä on edesauttanut myös se tosiasia, että rakennukset on aikoinaan tehty käytännön sanelemana kivestä, koska puuta ei ollut. Tulipaloissahan ne olisivat viimeistään palaneet. Neitomme Suomi, jolle ei onnea ole liiemmin suotu juuri mistään vinkkelistä katsottuna, on tietenkin - erityisesti keskiajan kuluessa - menettänyt paljon tulipalojen takia. Mutta jotta ei tehtäisi aivan liian yksinkertaistavaa tekstiä, laajennan vielä asiaa lisäten yhtälöön vielä sodat ja muut historian oikut (Suomineito ei ole kuitenkaan ainoa, jossa on sodittu). Tämän seurauksena kollektiivisesti voidaan olla kertakaikkisen ILOISIA, että meillä eikun siis tuolla alhaalla Euroopassa on kauneutta, jota kannattaa tulla ihan täältä Pohjoisnavan naapurustosta asti katsomaan. Tuota eurooppalaista kauneutta on mm. Roomassa (ja vaikka missä muualla!..). Suosittelen jokaista merkitsemään kalenteriinsa "Rooma" ja merkitsemään sen vielä yliviivaustussilla, jotta seuraavana lomana sinne älyää suunnata. Muistakaa siis La prossima fermata: Roma.
Roomassa ja Italiassa ylipäätään huomaa materiaalisen kauneuden lisäksi ihmisten käyttäytymiseen liittyvän seikan. Itseasiassa etenkään kukaan suomalainen ei voi olla huomaamatta sitä. Ihmiset näyttävät hyvältä ja käyttäytyvät hyvin. Hyvällä käytöksellä tarkoitan nyt suhteellisen rajattua asiaaa. Ihmiset eivät syljeskele kaduilla ja ole humalassa, eivät ketkään, eivät edes ne ns. laitapuolenkulkijat/kodittomat/köyhät. Se on ihanaa. Kukaan ei lietso tietoisesti tai ainakaan näkyvästi huonoa oloa julkisilla paikoilla. Helsingissä sitä tapaa päivittäin ikävään kierteeseen liusuneita ihmisiä, jotka näyttävät voivan huonosti ja jotka myös voivat siten. Minä väitän, että, mitä enemmän sellaista huonoa oloa näkee, sitä enemmän sitä myös on ja tulee olemaan. Ei vain niin, että jos lähipiirissä on joku sellainen vaan ylipäätään. Mieti ihmisiä, joita näit kauppamatkallasi. Miltä he näyttivät?
Pahoitin lievästi mieleni heti palattuani Suomeen. Huom. sää oli mitä kaunein, aurinko paistoi ja mittarissa oli yli kaksikymmentä. Helsingin Rautatientorille saavuttuani, bussista ulos astuttuani näin räkiviä humaltuneita ihmisiä. Nuo huonovointiset ihmiset ovat parkkeeranneet osuvasti vieläpä siihen paikkaan, josta kaikki turistitkin näkevät heidät. Sellaisen näkeminen masentaa sekä ulkomaalaisen että suomalaisen (lue: ihmisen). Siinä herää sellainen auttamisen halu, mutta ikävä kyllä harva meistä kuitenkaan rupeaa auttamaan (Mutta miksipä ei, voisihan sitä aloittaa vaikka niistä omista kaukaisista serkuista, sisaruksista yms.)
Palataan ihmiseen. Jokainen ihminen on kauneutta arvostava olio. Kun näkee kaunista tai mukavaa, tulee hyvä mieli ja olo. Tai ainakin parempi olo. Tähän väliin vilautan senkin päivänselvyyden, että eihän Italia edes ole mikään "pohjoismainen hyvinvointivaltio", joka pärjäisi mittareilla niin kuin Suomi (otetaan itsemurhatilastot pois), mutta silti ihmiset näyttävät hyvinvoivilta, ja hyvinvoivalta näyttävä voi todennäköisemmin, myös sisäisesti paremmin kuin henkilö, joka näyttää huonovointiselta. Tämä väite pätee tietysti muihinkin kuin pelkästään hyvinvoivalta näyttäviin italialaisiin. Ja jos oikein mietin omia subjektiivisia kokemuksiani ihmisistä yleensä, niin enpä ole koskaan tavannut huonovointiselta näyttävää ihmistä, joka vakuuttaisi voivansa hyvin sisäisesti.
Pointtini tässä ei ole se, että käsken nyt kaikkia pynttäytymään liioitellusti ja teennäisesti ja menemään kadulle/ kavereille/työpaikoille/kahviloihin rehvastelemaan, kertoen, miten hyvin meillä menee vaan se, jottei vaan lietsota huonoa oloa julkisesti, koska se vaikuttaa negatiivisesti kaikkiin, sinuun, minuun, äitiisi ja naapurin Pekkaan. Mutta kysynpä kuitenkin vielä, miten huonovointisten ihmisten näkeminen vaikuttaa lapsiin. Lapset ainakin tottuvat siihen. En ole mikään aivotohtori, mutta luulen sen vaikuttavan heihin varsinkin jollakin negatiivisella tavalla. Keksitään esimerkki: eräänä marraskuisena aamuna saatoit vielä töihin lähtiessäsi olla hyvällä tuulella. Kuitenkin työmatkallasi näit (pelkkä näkeminen riittää) liikaa huonovointisuutta, lisäksi satoi räntää ja bussikin oli myöhässä, ja voilà lopputuloksena oli huono mieli ja toteamus, jonka mukaan elämä on harmaata ja kurjaa, "ihan sama". Tiedän säälle, ruuhkille ja monelle muullekaan ei voi tehdä juuri mitään, mutta sinun olemuksellesi voit. Tee se. Eikö voitaisi ottaa vähän bella figuraa ja käytöstapoja kehiin? Sanotaan rapussa naapurille "Päivää", "Hei" tai edes "Moi". Eikä juosta kuin aropuput naapuria pakoon avaten ovi vasta sitten kun naapuri on sulkenut omansa. Sanotaan "Kiitos" ja "Ole hyvä". Ja vaikka menisikin huonosti, niin ei viitsitä istua steissillä räkimässä ja juomassa bisseä, ja jätetään se kiroilu vähän vähemmälle. Tämän kruunaa vielä hiusten kampaaminen ja hyvä ryhti. Siinä se, la nuova bella figura finlandese, uusi suomalainen hyvä käytös.
Näyttää portilta taivaaseen. Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuele II:n palatsi (Palazzo a Vittorio Emanuele II) Roomassa.
