Kotoa muuton jälkeen en ole asunut kenenkään kanssa samassa asunnossa. Olen elänyt itselleni. Kun oma huusholli koostuu Sinusta itsestäsi, et edes villeissä kuvitelmissasi syytä/kiitä mistään asuntoosi liittyvästä asiasta muita kuin peilissä näkyvää henkilöä. Tietysti asioita ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti: en ole asentanut nettiä itse. Kiitos J! Olet edelleenkin upea mikrotukihenkilö ollaksesi kemian tohtori.
Minua pidetään järjestelmällisenä ja organisointikykyisenä henkilönä. Kaikissa muissa asioissa, paitsi ruuanlaitossa olenkin juuri sitä, enemmän tai vähemmän. Minusta ruuanlaitto on suhteellisen mukavaa, mutta jos pöydän toisessa päässä istuu arkena 90% televisio, ei se tunnu lainkaan houkuttelevalta. Miksi ihmeessä alkaisin laittamalla laittamaan ruokaa itselleni? Ja vielä illalla joskus klo 22? Lounashan hoituu näppärästi muualla ellei satu olemaan lomalla. Monien mielestä asian kyseenalaistaminen on varmasti typerää: heille ruuanlaitto on vaivaton tai ainakin pakollinen rutiini, joka ei riipu pöydän päässä olevista tai olemattomista olioista.
Hienoa oikeasti niille, jotka sen tekevät suhteellisen kivuttomasti. Erityisen upeaa se on, jos siitä vielä nauttii tai kokee puuhan vieläpä hauskaksi. Television kokkiohjelmien mukaanhan ruuanlaiton tulee olla hauskaa. Minulle asia ei ole näin arkisi-iltaisin, kotona, Töölössä, Helsingissä, Suomessa. Onneksi asiat ovat toisin Milanossa: minulla on kämppiksiä, jotka ovat parempi siunaus minulle kuin Jeesuksen toinen tuleminen kristityille. Typerä vertaus ehkä. Ei anneta sen häiritä. Kiitos kämppisteni (C&C) syömme ajoittain yhdessä ja se on ihanaa! Kunpa vain Suomessakin voisin saada illallisvieraita kotiini arki-iltaisin! Eihän mutkattomia ruokavieraita ole arkisin ellei sitten satu olemaan tunnettu ruokabloggari, kokki tai suurperheen vanhempi. Sitäpaitsi olen ymmärtänyt, etteivät myöskään tavalliset kämppikset pidä yhteisiä illallisia kovin usein. Korjatkaa jos olen väärässsä.
Milanossa minua kiusasi ajatus siitä, että Suomessa on olemassa todella tradizionaalinen ruokalaji nimeltä Makaronilaatikko. Tuo pastalaatikkohan on pakollista testata Italiassa eikös vain? 6-vuotiaana kaupan valmismakaronilaatikko (Saarioinen tai Atria) oli lempiruokaani. Ä ei tehnyt sitä kun olin pieni, koska se on kompleksinen valmistaa. Aikaa se vie! Keitellä nyt ensin makaroneja ja paistaa jauhelihaa, minkä jälkeen jo kypsät syömiskelpoiset ruuat laitetaan uuniin vajaaksi tunniksi. Hohhoijaa. Ei ole muuten mikään kiireisen äidin pelastus. Enkä tiedä, millä ajalla kiireiset äidit tekevät valmiiksi makaronilaatikkoa pakkaseen. Eivät ne ole silloin niin kiireisiä äitejä kuin kiireiset kiireiset äidit tai isät.
Minä en ollut muutama päivä sitten nimeksikään kiireinen enkä ollut kenenkään äiti tai isä. Olin siis enemmän kuin täydellinen henkilö laittamaan laatikkoa. Valitsin huolella kierremakaronit (kuvio oli viinipullon avaajan kierre), perusjauheliha, sipuli&valkosipuli, suola, mustapippuri, paprikajauhe, Emmental-juusto, ripaus parmesanjuustoa ja taikasanani kaupan valmis tetrassa oleva BESCIAMELLA (VALKOKASITKE). Kuulkaas se on paras valkokastike mitä toivoa saattaa. Täyteläinen suolainen, kruunaa ruuan kuin ruuan. En ymmärrä, miten valmisruokateollisuuden kehdossa (lue: Suomessa) ei ole markkinoilla mitään vastaavaa. Jauhekastikkeita löytyy kyllä ja toki on maitoa tarjolla ja ohjeita valkokastikkeiden tekemiseen vaikka millä mitalla, mutta täysin käyttövalmista kastiketta ei näy mailla halmeilla. Jos tiedät sellaisen, niin kerro minulle.
Tämän pastalaatikon ohjeen tietävät kaikki. Tähdennän kuitenkin, että laittakaa liikaa suolaa pastan keitinveteen ja säästäkää keitinvettä uunivaihetta varten, sekä ottakaa pasta kiehumasta 2-3min aiemmin ennen ohjeaikaa, koska se kypsyy uunissa. Mikä tärkeintä käyttäkää munamaidon sijasta valkokastiketta, mielellään kaupan jauheesta valmistuva, koska se on suolainen ja antaa kunnolla makua.
Tarjoile.
BUON APPETITO & HYVÄÄ RUOKAHALUA!
Eccoli i maccheroni milanesi di Mira cioè Makaronilaatikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti