Tunnetun muuttofirman slogan sisältää sanat "muuttaa kaiken" . Kyse on tietysti tavaroiden siirtämisestä paikasta x paikkaan y eli muuttamisesta, mutta siihen sisältyy myös ajatus/mahdollisuus uuden aloittamisesta kaiken muuttamisesta, muutoksesta. Mielestäni firman mainoslause on erinomainen.
Muutama päivä sitten siirtelin itsekin tavaroitani paikasta toiseen. Minä muutin. Noin vain hylkäsin kaupunkiasuntoni, jotta urbainoituisin vieläkin enemmän. Milanossa. Ihan vielä tuo kaupunkien kaupunki ei kohdalleni kuitenkaan astellut. Täsmällisesti ajateltuna se astelee elämääni ensi ma 9.9. Siihen asti vietän elämääni Espoossa, M&J:n luona.
Palaan muuttoteemaan. Kertauksena todetaan, että muuttaessa täytyy siirtää henkilön tavarat lähtöpaikasta määränpäähän. Useimmiten sekä lähtöpaikka että määränpää ovat asuntoja. Kaikkia tavaroita ei ole pakko siirtää - luojan kiitos - vain tarpeelliset tai muuten vain tärkeät. Siirron kohteiksi kelpaavat tavarat vain laatikoihin ja pusseihin, ja sitten niiden siirto autoon. Autolla määränpäähän. Voilà! Asia hoidettu. Mutta vallan on taas asian sanallinen ilmaisu härskisti helpompaa kuin sen todellinen toteuttaminen tässä maailmassa. Kerron alla hieman omasta muutostani Töölöstä Espooseen.
Muutossa hyödylliseksi osoittautuivat lähikaupan pienet kirkkaat muovipussit. Kuohuviini-, viini-, maito-, drinkki - ja vesilasit saivat jokainen kauniin muovipeitteen ennen laatikkoon joutumistaan. Posliiniset kahvikupit eivät sitä mielestäni tarvinneet. Lienenkö väärässä? Astioiden pakkaus oli sikäli hermoja kehittävää, koska niitä ei tosiaan voinut vain heitellä rennosti laatikkoon, ja sitten itse astialaatikoitakaan ei voinut vetelästi potkia kohti autoa. Ymmärrän nyt hyvin, miksi astioiden keräily on suosittua ja koukuttavaa; astioiden pelkkä säilyttäminen edellyttää jonkinmoisen palvontakultin syntymistä. Pieniä lapsia pelotellaan tavaratalojen astiaosastoilla jo varhain! Ne voivat mennä rikki. Ja mikä pahinta: lähes jokainen tuntemani ihminen on onnistunut särkemään jopa enemmän kuin yhden astian. Eikä pelkkä se astia, sillä kun astia on rikottu Sinun toimestasi, joudut kantamaan suurta syyllisyyttä myös koko astiasarjan tilasta. Mitä nyt tapahtuu kun juomalaseja on tästä lähtien pariton määrä entisen parillisen sijaan? Kamalaa se on. Onhan keittiön tuolejakin usein juuri parillinen määrä 2,4,6 tai 8. Sama pätee astioihin. Täysin toinen asia ovat tietysti yksittäiset astiat, joita on vain yksi kappale olemassa koko taloudessa. Mutta eihän sitä niin hullu ole, että särjettyään yhden astian alkaisi hajottamaan kaikki muutkin sarjan astiat paitsi yhden... Täysin mautonta toimintaa. Älä ihmeessä kokeile (etenkään muuttaessa, pölyä ja siivottavaa syntyy muutenkin).
Kovaa päänvaivaa aiheuttavat myös vaatteet. Tuntuu, että vaatekaapin sisällöstä kykenee käyttämään maksimissaan noin 40%. Loput 60% on säilötty mahdollista myöhempää käyttöä varten. Niin on se mahdollista, että 5 vuotta sitten ostamasi ketjuliikkeen paita tulee vielä ensi keväänä muotiin. Itseasiassa tiedän yhden esimerkin, tai se on jo legenda: huhu kertoo korkeavyötäröisten housujen tulleen uudelleen muotiin. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni niistä 70-luvulla ostetuista housuista loppujen lopuksi tuli oikeasti uudestaan käyttöön 2000-luvulla, kun kyseinen housumalli tuli taas suosioon. Tällainen vaatteisiin kohdistuva tilastotiede näyttää muuten puuttuvan kokonaan... Ratkaisu vaatteisiin löytyy onneksi hyväntekeväisyydestä. On olemassa UFFin laatikoita, Fida-lähetystori ja Pelastusarmeija yms. jotka ottavat mielellään hyväkuntoisia vaatteita. Oikeasti ottavat niitä ja kaiken kukkuraksi sanovat KIITOS. Siinä vaiheessa riviluterilainenkin kokee tekevänsä jotain hyvää. Hyväntekeväisyyshän kun ei varsinaisesti ole elinehto protestanteille niin kuin se on joillekin muille kuppikunnille. Yhtäkaikki suosittelen. Erittäin vapauttavaa. Itseasiassa tuon vaateasian voi tehdä vaikkei muuuttaisikaan. (Helpottaa sitten ainakin sitä tulevaa muuttoa)
Vaikken oikeasti mikään hamsteri olekaan, niin kyllä sitä tavaraa on. Väitän, että sitä löytyy kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka ihan oikeasti ovat minimalisteja. Jos olen väärässä Sinun suhteesi, niin aina vaan parempi. Katso kaappisi ja katso, mitä omistat. Jos kaikki on ihanasti eli et missään vaiheessa tuskaannu (mitä teen tällä??! onko tällä mitään virkaa elämässäni?!) saat ison hetkellisen hyvänolontunteen ja koet olevasi jopa hieman organisointikykyisempi kuin muut. Ansaitsit hetkesi olla parempi ihminen.
"Vähemmän on enemmän" on taas enemmän totta ja vähemmän valhetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti