Ruokasota, la guerra sul piatto

Alkuun kehun huvikseni hieman italialaista, tarkemmin milanolaista supermarkettia. Tuotteet ovat pyhässä yksinkertaisuudessaan mainioita. Kaikkea on ja kaikki on laadukasta. Hyvä on ehkä ne kaiken maailman välipaloiksi tarkoitetut yksittäispakatut keksit ja kakkuset eivät ole sitä laadukkainta osaa. Mutta pääpiirteissään vaihtaisin tuon valikoiman omaamme. Italiassa ei muuten ole tuhkatiheään kauppoja niin kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin selviävät melkoisen hyvin, vaikkei Alepa tai Siwa olekaan ihan naapurissa. Suomen kaupathan mainostavat olevansa sinun "naapureitasi". Täällä naapuri on naapuri, eikä kauppoihin tarvitse liittää edes mainoskikkana mitään inhimillisä piirteitä, jotka piristäisivät yksinasuvien sosiaalista elämää. Italialaisten sosiaalinen verkosto on tunnetusti niin vahva, ettei moiseen inhimillistämiseen liene tarvettakaan. Karussa harvaan asutussa pohjolassa tilanne on kaamosaikaan vallan toinen: keltaisena loistava Alepa on kuin aurinko ja sinne voi mennäkin samoihin aikoihin kuin kavereille; aukioloajat ovat aamusta iltamyöhään!

Italian supermarket supermercato sisältää paljon paikallisia tuotteita. Tämä on tietysti luonnollista, sillä maan sisällä tuotetaan paljon (viiniä, hedelmiä, vihanneksia, juustoja, leikkeleitä ecc.) Huomioidaan vielä väkilukukin: vajaa 60 miljoonaa. Onhan se ihan selvä, että 5,4 miljoonan Suomi, jossa on lyhyt kasvukausi, ei pysty samaan kuin Saapasmaa. Mutta. En kyllä ymmärrä, miten Suomella on varaa prosessoida jokikinen tuote. Tämä ikuinen aihe teollisesta ruuasta nostaa päätään aina säännöllisin väliajoin. Ensi kerralla nostan maljani sille... Meillä päin Suomessa kun on myytävänä vino pino tuotteita, jotka ovat aina jotenkin mellastettuja. Niiden kunto on usein sellainen, että harva pystyy sanomaan, mistä on kysymys. Vaikeaa lienee ainakin niillä, jotka eivät osaa suomea. Kaupassamme on kokonainen vuori sanoinkuvaamattoman teollistettuja perustuotteita. Esim. lihan säilyvyyttä ei haluta parantaa kevyellä suolalla vaan massiivisella liemellä. Ulkomaalaisen, minun ja sinun on uskoakseni vaikea ymmärtää, miten ihmeessä niitä pitää käyttää. Ymmärrän silti näkökulman, jonka mukaan tuotteiden säilyvyyttä pitää parantaa, koska vaihtuvuus ei ehkä ole niin suurta jokaisella tuotteella. Kenties vaihtuvuus hidastuu myös siitä syystä, että kappoja piisaa sadan metrin välein, ja joka kaupassa on enemmän tai vähemmän sama määrä samoja helposti pilaantuvia tuotteita. Kenties hieman harvempi kauppaväli ja yksinkertaisesti pienempi tuotevalikoima parantaisi asiaa. Onko meillä pakko olla niin iso kasa esim. erilaisia maitoja? On selvää ettei harvaanasutussa laajassa maassa riitä asiakkaita ostamaan jokaista hyla-kaura-riisikermaa ennen kuin viimeinen käyttöpäivä on mennyt ohi.

Toisaalta ruoalla leikkiminen on kivaa. Sen todistavat niin sanottua perusruokaa kokkaavat huippukokit televisiossakin. Kun he valmistavat sinänsä täysin yksinkertaista risottoa, tuppaavat he usein lisäämään  jotakin sellaista pientä kivaa, joka on kilohinnaltaan huokeaa. "... ja sitten vielä tryffeliöljyä ja kampasimpukoita." Ravintolat pyrkivät parhaansa mukaan olemaan trendikkäitä. Valitettavasti Suomalaisten ravintoloiden laajaakin laajemmat menut tarkoittavat isoa raaka-ainemäärää, joka edellyttäisi kasapäin asiakkaita tilaamaan jokaista annosta. Kun annoksia ei mene tarpeeksi joudutaan kalliilla rahalla ostetut tryffelit, äyriäiset ja "sahramikaviaari" heittämään roskiin. Iso hävikki tuntuu sekä ravintolan että asiakkaan kukkarossa. Lisäksi oikeasti simppelit ruoat muuttuvat  kalliiksi; siis ne, muutaman raaka-aineen pizzat ja pastatkin.

Ruuanlaitto kavereiden kesken on vaikeaa, koska sanottua normaalia ruokaa syö enää harva. Oikeasti vegaanin, bikinifitnessiä harrastavan ja sekaruokaisen henkilön kutsuminen kylään ei ole helppoa. Naistenlehdet romantisoivat illanistujaiset ihaniksi, mutta totuus on toista. Ainakin niiden järjestäminen vaatii suunnittelua. Siksi varmaan useat menevät nestemäisillä ja kaikille sopivilla sipseillä (vegaanillekin käy ilman dippikastiketta) sekä muilla valmiilla kaupan tarjottavilla. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, mutta olisihan se kiva itsekin kokata. Vielä kivempaa olisi kun kaikki voisivat syödä samaa ruokaa.

Sitten on tietysti joukko ihmisiä/pyhimyksiä, jotka kylään tullessaan ovat jo ennakolta "varautuneet kaikkeen". Urheasti he kantavat kipponsa ja kuppinsa minne vain. Ai että miten lystikästä onkaan näyttää muille paikalla olijoille hyvin valmistettua ja pakattua luomukanasalaattia - puhumattakaan rahkasiemensekoituksesta ja tuorepuurosta. Onneksi nuo veijarit esittelevät mielellään muille aikaansaannoksiaan ja kertovat muutenkin kuntosalistaan ja kehoprojektistaan. Viimeistään siinä vaiheessa voivat kaikki paikalla olijat ottaa puheenaiheekseen ruoan ja liikunnan.

Eikä pelkkä ruoka vaan oikea ajoitus. Ihmisten on kertakaikkiaan syötävä 2-3h välein - jotta lihakset kasvaisivat of course - ja jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Tämän seurauksena jo ennestään kalliiden ravintoloiden täytyy pitää listansa ajan tasalla ja "yltää" kuntosalin patukka-automaattien tasolle. Eihän sitä tiedä, pitääkö asiakkaan nostaa painoaan vai laskea sitä. Niinpä, karpata vai skarpata?