Olin pari päivää sitten upeiden vuorien juurilla. Kohteen laadun takaa UNESCO. Pässinpää ja kovapäinen testarda kun olen vannoin, etten mene laskettelemaan. En mennytkään. Miksi sitten lähdin Bolzanon lähettyville Etelä-Tiroliin autonimiseen maakuntaan? Siksi, että pienessä kyläpahasessa nimeltä Nova Ponte, ei voi olla muuta tekemistä kuin tenttiin lukeminen. Toisaalta ajattelin myös, että ailahtelevan mielenlaatuni ansiosta saatan innostua paikasta, minkä seurauksena sijoittanen jonkin matkani lähitulevaisuudessa sinne.
Sivuhuomio: laskettelu ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini lähinnä siksi, ettei minulla ollut omia välineitä tai edes rinteeseen sopivaa takkia mukana. Ystävälliset kämppikseni olisivat tietysti lainanneet omiaan, mutta koska haluan omat takkini ja housuni, niin ei moinen käytännöllinen lainaamisvaihtoehto tullut kysymykseenkään. Lisäksi olin jo jonkin aikaa ollut kokonaisvaltaisesti kyllästynyt lasketteluun lähinnä helmikuisten superpakkasten aiheuttaman kylmyyden takia. Pääkaupunkiseudun kasvattina "jouduin" nimittäin viettämään kaikki hiihtolomani Lapissa lasketellen ja tietysti juuri silloin, kun pakkaset ovat kovimmillaan. Nerokkaat keski- ja pohjois-suomalaiset ovat onnistuneet sijoittamaan koulujen hiihtolomat maaliskuulle, jolloin pakkanen on jo keväisen leutoa. He tuskin edes menevät rinteeseen silloin kun tollot helsinkiläiset, vantaalaiset, espoolaiset ja granilaiset suuntaavat sinne. Minulle on edelleenkin turha väittää, että -20 astetta tuuelella olisi ideaali rinnesää. Edes aurinko ei poista sitä tosiaa, että kylmä siellä tulee!
.jpg)
Tenttiin lukeminen ei luonnollisestikaan onnistunut suunnitelmieni mukaan vaan pääprioriteeteikseni muodostui kaikenlainen löysäily: nukuin pitkään, kävelin kylän ympäri, ostin kaksi postikorttia, yritin mennä COOP-ketjun supermarkettiin onnistumatta siinä (auki 9-12.30 ja 15.30-20), katsoin soopaa televisiosta saksaksi ja italiaksi, poljin stepperillä, sain pienen sähköiskun hellasta kun nojasin samanaikaisesti sekä tiskialtaaseen että hellan metallireunaan - huonosti eristetty? Kyllä vain! Harmi sinänsä sillä, nämä "saksalaiset" ovat tunnettuja hyvinrakennetuista taloistaan ja organisointikyvystään, söin innokkaasti vuokratalomme omistajan tekemiä pullakransseja (2 kranssia: toisessa Nutellaa, toisessa pähkinää sisällä), join teetä, luin Italian Elleä yms. Itseasiassa näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä saldo löysäilyn suhteen. Parempi näin kuin olla tekemättä mitään. Yhden asian opin tenttiäkin varten: Amerigo Vespuccin Novo Mundo on hyvien maantiedon kirjojen esikuva.
Kämppikseni C&C ja muut tuttavapariskunnat, joita siellä oli menivät tietysti Obereggenin rinteisiin laskemaan. Perjantaina suuntasin minäkin sinne paikallisella bussilla. Bussimatka Nova Pontesta Obereggeniin kestää noin 15min ja kertalippu on 1,5e. Keskeistä tässä tarinassa on se, että tuolla hinnalla sain jotakin, mitä en uskonut enää saavani.
Nimittäin Obereggeniin saavuttuani synnyin uudelleen: sain lasketteluintoni takaisin! Syitä on varmasti monia. Haluan ensinnäkin kehua rinneliikkeessä myytäviä lasketteluvaatteita, jotka näyttivät törkeän hyviltä. Toisekseen ulkona ei ollut kylmä. Pakkasta oli -2 =täydellinen rinnesää. Kolmannekseen kilvoittelin kahvilassa ja katsoin kuin muut laskivat. Se vasta tehosi.
Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Olen taas laskettelun suhteen onnellinen ja tasapainossa. En kanna kaunaa Pakkasukolle, joka kiusasi minua kovilla pakkasillaan, enkä vihoittele edes hänen ystävälleen Tuulelle. Ihanaa minusta tulee taas lumikissa. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti