Civili milanesi vs ghigliottine finlandesi: ihmeellinen raitiovaunu

Oggi ho capito una bella differenza tra Milano e Helsinki. Parlo dei tram milanesi, e magari questo vale anche per i tram italiani in generale. In ogni caso, stamattina, mentre andavo a lezione, ero abbastanza vicino a Santa Sofia cioè da pochi passi dalla Via Festa del Perdono, ho visto un tram che stava arrivando. E sccome il tram era molto vicino, mi sono fermata davanti alle strisce pedonali senza pensarci troppo. MA soprendentemente il tram si è fermato prima di me. Incredibile! A Helsinki non mi quasi mai capitato, o almeno senza la presenza di un semaforo rosso. Invece qua direi molto spesso sia le macchine sia i mezzi pubblici ti danno la strada. Tutto sommato mi sembra che gli autisti milanesi siano persone umane che pensano agli altri, o almeno a quelli che desiderano di attraversare la strada.

Ringrazio l´autista del tram e dico a tutti i milanesi che non siete freddi ed egoisti (soprattutto nel traffico!). Siete invece molto civili!

I tram finlandesi sono delle vere ghigliottine...

Tänään huomasin pikkuisen eron Milanon ja Helsingin välillä. Olin siis Milanon keskustassa, menossa luennolle. Vastaani tuli suojatie, joka minun oli ylitettävä päästäkseni haluamaani suuntaan. Sinäkin olet varmaan kohdannut tämän tilanteen. Tilanteen, jossa sinä kävelijä pysähdyt ja annat tietä moottoriajoneuvolle, koska eihän kävelijöillä ole aikomusta ylittää katua , kun taas moottoriajoneuvoilla on aikomusta sitäkin enemmän: hehän kiihdyttävät suojatietä kohti. Kaikeksi yllätyksekseni tänään minulle ei käynyt niin. En antanut tietä giljotiinille. Milloin muuten Helsingissä spora pysähtyy ilman valoja suojatien edessä? Ei ikinä. Nimimerkki "3,4,7,10 sporien suurkuluttaja, Manskun asukki".

Milanossapa pysähtyi. Kyllähän hämmästyin moista "ihmettä", etenkin kun etäisyys minun ja sporan välillä oli alunperin, ennen kuin spora alkoi jarruttaa antaakseen minulle tietä, noin 20 metriä. "Kiitos vain!", vilkutin kuljettajalle toivoen, että hän ymmärsi, mitä vilkuttelin. Huom Italiassa kävelijät eivät kiitä vilkuttamalla autoilijoille. Kun taas suomalaisten kävelijöiden tulee aina kiittää reippaalla käden huiskautuksella autoilijaa. Ennen kaikkea kävelijän tulee olla kiitollinen siitä, että joku vaivautuu lain nimessä pysähtymään suojatiellä antaen jalankulkijalle tälle kuuluvan kävelyoikeuden.

Voitte vain arvata, miten erinomaiselle tuulelle tulin aamulla tästä minulle annetusta kadunylitysmahdollisuudesta. Kiitän edelleen hymyssä suin.

Loppuyhteenvetona toistetaan se vielä sekin cliché tai fakta, jonka mukaan suomalainen liikennekäyttäytyminen, tai etenkin suojatiekäyttäytyminen, on pöyristyttävän huonoa verrattuna mihin tahansa muuhun maahan. Ehkä mekin vielä sen joskus opimme. Me pilkunviilaajat ja pedantin tarkat sääntöjä noudattavat suomalaiset.