Eräänä tammikuun aamuna sitten minä, ranskalainen ja italialainen pakkauduimme siniseen Fiatiin, jonka nokka osoitti Milanosta katsottuna etelää. Tavoitteemme oli saapua Genovasta hieman pohjoiseen, erääseen outlettiin nimeltä Serravalle. Paikka oli minulle jonkin verran tuttu, olin käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, joten tiesin, miten suunnistaa siellä. Onneksi outlet jakaa ilmaisia karttoja kaikille halukkaille. Karttojen kielivalikoimat ovat ruhtinaalliset: italia, espanja, saksa, venäjä, kiina ja englanti ainakin löytyivät. Periaatteessahan melkein minkä tahansa kartan olisi voinut ottaa, koska kauppojen nimet eli merkit muuttuvat käännettäessa snagen vähän. No kiina olisi ehkä vessaa etsittäessa tuottanut jonkinasteista päänvaivaa. Ehkä. En mene vannomaan.
Koska italialaisa on paljon, tarkemmin sanottuna 60 miljoonaa, voidaan arvata, että jotkut muutkin olivat tulleet ostoksille tuona päivänä. Onneksi emme tulleet ihan uuden vuoden jälkeen, koska muuten paikka olisi ollut un bordello, siis bordelli eli totaalinen kaaos. Olihan siellä porukkaa, eikä muuten pelkkiä italialaisia vaan myös paljon aasialaisia, kohtalaisesti venäläisiä. Vähemmistöä edusti tietysti minä suometar sekä tietysti ranskatar kämppikseni. Ajankohdan suhteen voi vakuuttaa, että emme olleet mattimyöhäsiä; kyllä siellä ostettava riitti. Parhaita ei oltu viety pois päältä. Hyvät herrasväki: ei kaunis tavara tästä maailmasta lopu. Ainakaan Italiasta.
En ole mikään hillitön shoppailija. Pidän kauniista tavaroista ja vaatteista, mutta pyrin ostamaan niitä harkiten ja tarpeeseen. Korut olisivat oikea heikkouteni, mutta onneksi ne ovat sen verran kalliita ettei niitä voi ihan vahingossa hamstrata. Toinen kauneuteen ja viehättävyyteen liittyvä huume ovat hajuvedet. Ne vasta ovatkin jotain! Rakastan niiden analysointia.
Serravalleen saavuimme aamupäivällä noin klo 10. Paikan päällä ilmoitin ranskattarelle ja italialaiselle shoppailevani yksin. Olin tehnyt suunnitelman, tiesin suunnilleen mitä etsiä. Tunsin muuten italialaisen mielestä paikan paremmin kuin hän. Jes. Suomi - Italia yksi nolla kotiin päin. Minä tein giron, kierroksen. Löysin kengät, farkut, uheilutopin ja pari paitaa. Olin oikein tyytyväinen. Erittäin suurta mielihyvää sain, kun laskin päässäni summia niistä rahasummista, joita säästin. Ihan oikeasti siellä säästää. Hintalapuissa oli tarjolla kolmea eri hintaa, the best price for You, halvin oli tietysti se oikea. Käytännössä homma menee niin, että asiakkaalle halutaan näyttää tuotteen tavallinen hinta, normaali outlethinta ja alennusmyyntiaikaan muodostetaan alennettu outlethinta (noin -30% outlethinnasta). Käytännössä saatat siis ostaa tuotteen jonka ovh on 100e, mutta maksat siitä 30e. Ei huono. Serravallen pisteet nousevat myös siksi, että siellä myydään muutakin kuin vaatteita, kenkiä ja laukkuja: on astioita, koruja, keittiötarvikkeita, lastenvaatteita, ja urheiluvaatteita. Itseasiassa urheiluvaatevalikoima on parempi kuin peruskaupoissa. Esimerkiksi Niken ja Adidaksen liikkeet ovat laajoine mallistoineen erinomaiset.
Kun olin saanut omat ostokseni haalittua. Etsin italialaisen ja ranskattaren. Sain toimia makutuomarina, mikä oli mukavaa. Ranskatar muistanee minun valitsemani farkkunsa vielä pitkään.
On sanomattakin selvää, että Italia lyö Suomen vähintään kymmenen nolla näissä alennusmynneissä, joten pistetilanne on tämän illan osalta seuraava 10 - 1 Saapasmaan eduksi.
PS. Ei pelkoa turhasta reissusta. Kaikki tunnetut merkit ovat edustettuina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti