Aasialaisten ravintoloiden Milanon valloitus

Milano on kansainvälinen eurooppalainen kaupunki. Jos yhtään liikkuu julkisissa kulkuneuvoissa, tai ylipäätään yhtään missään, ei voi olla näkemättä eri kansalaisuuksia. Milanon maakunnassa, Provincia di Milano, asuu noin 3 miljoonaa ihmistä, ellei enemmänkin, joten totta kai kaikenlaisia milanolaisia mukaan mahtuu. Mielestäni Milano on paitsi ulkomaalaisten niin myös italialaisten itsensä sulatusuuni. Tännehän on väkeä tullut maan kaikista osista erityisesti taloudellisen kasvun aikana "boom vuodet"  gli anni del boom, 50-70 luvuilla.

Juuri nyt en kuitenkaan kerro Milanon saatikka koko Italian kaupungistumisesta vaan ruuasta. Onneksi ruoka sopii aina aiheeksi - etenkin kun kyse on Italiasta, ja ruokahan on kiistatta pinnalla koko ajan kaikkialla länsimaissa. Milanossa on suuri joukko aasialaisia ravintoloita. Täällä syödään todella paljon sushia ja kaikenlaista aasialaista. Onpa tänne sushin suhteen rantautunut käsite "Syö niin paljon kuin haluat". Itse kokeilin saksalaisen kanssa Kawa-nimistä sushiravintolaa naviglien lähellä. Ruoka oli ihanaa.

Kawan konsepti ei ole laivaristeilyiltä tuttu buffet, jossa huseerataan mielin määrin: sotketaan ja leikitään ruualla yms. Saat tilata listalta niin monta kertaa kuin haluat ja mitä tahansa. MUTTA jos jätät ruokaa joudut maksamaan "perushinnan" lisäksi ylijääneen annoksen hinnan. En tiedä, miten käytännössä hinnoittelu toimii. Illallisen perushinta "syö niin paljon kuin haluat" oli noin 18e, joten jos on nälkäinen ja haluaa syödä paljon esim. äyriäisiä ja mereneläviä, niin kannattaa mennä. Naapuripöydässä ainakin tilasivat, tilasivat ja tilasivat. Olisi ollutkin hauska tietää, söivätkö he annoksensa loppujen lopuksi tyhjiksi. Palvelu oli muuten äärimmäisen nopeaa. Se ei olisi voinut olla nopeampaa. Aasialaiset tarjoilijat työskentelivät kuin koneet konsanaan.

Meidän pöytämme oli kuitenkin sen verran "normaali", että tilasimme vain kerran. Kumpikin otti 3 annosta, ja ne riittivät hyvin. Huomasin, että saksalainen kaverini meinasi kuolla sushi/lohi-ähkyyn syötyään 22 kpl susheja. Itselleni tuo ei ole temppu eikä mikään. No meistä on moneksi, ja saksalaiset eivät ole tottuneet syömään suuria määriä kalaa, joten annetaan anteeksi. Ich vergebe dir.

Anteeksi pyydän myös ruokalistan kuvaa. Ravintola tuskin palkkaa minua markkinoimaan paikkaansa.

Takana merilevää ja sashimeja. Alhaalla rapususheja, jotka peitetty kalalla ja lisää sashimeja.

Huomasin muuten, että minulla on jonkinmoinen kalanpuutostauti. Suomessa tulee syötyä lohta niin paljon, etten sitä yleensä himoitse ulkomailla. Mutta tottahan toki 2 kuukautta ilman lohta tarkoittaa jo lohenpuutostautia, joten taidankin tästä lähin mennä syömään usein ja paljon noita raakoja kaloja aasialaisiin paikkoihin.

Ihana (sisilialainen) siskoni Giuliana tuli Espanjasta moikkaamaan minua Milanoon. Hänen kanssaan kävimme myös syömässä aasialaista. Otimme kummatkin 15 euron menun, jolla saimme eteemme ihanat monipuoliset japanihenkiset ruoka-annokset. Tämän ravintola sijaitsi lähellä Piazza San Lorenzoa. En kykene muistamaan kyseisen ravintolan nimeä, mutta jos joku sattuu kulkemaan Via Torinoa pitkin Piazza San Lorenzon suuntaan, niin vastapäätä Panino Giustoa on tämä ravintola. Piazza San Lorenzon jälkeen alue alkaa suorastaan kuhista aasialaisia ravintoloita, joten luulen, että samanlaisia annoksia on sielläkin tarjolla.

Annos sisälsi riisiä, friteerattuja vihanneksia, kypsää lohta, merilevää ja raakaa kalaa. Mausteina olivat soija, wasabi-tahna ja jokin miedohko maustekastike. Herkullinen kokonaisuus!