Translate

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Saturnuksen renkaat ja uusi luuta

Näin keväällä, ensimmäisen totuuden aikaan (it. primavera= ensimmäinen+totuus) sitä tulee miettineeksi tunne-elämää vähän laajemmasta aspektista. Monet tuppaavat ajatella, että erityisesti keväisin ihmiset hullaantuvat auringosta, kasveista ja tulevat hulluiksi takatalvesta. Tämä luonnon muutos näkyy myös ihmisten välisessä käyttäytymisessä; ihmisillä on tapana kietoutua toisiinsa, seurustella, tapailla, mennä kihloihin etc. Kavereiden kesken sitä saattaa puhua esimerkiksi tulevista kesähäistä. Tuttu instituutio avioliitto on toki periaatteessa "aina muodissa", ja mikseipä olisi? Hääpari kokee olevansa ainutlaatuinen Cupidon luomus, ja vierailla on mahdollisuus viihtyä ilmaiseksi, tahdostahan se viihtyminen nimittäin on kiinni (toisaalta voihan sitä leikkiä vaikka viini-, ruoka-, etiketti- ja muotikriitikkoa, joka istuu sopivan sitruunaisessa kuosissa ja miettii parannusehdotuksia edellä mainittuihin seikkoihin).
       
Avioliiton merkitys on kuitenkin myös vähentynyt vuosien saatossa. Se on, kuten me kaikki sen tiedämme, vähän epätrendikäs juttu - ei laisinkaan välttämätön. Eihän sitä tarvitse jotain ikiaikaista insituutiota kahden ihmisen suhteeen lujittajaksi. Mitä sitä sormuksella lesoamaan? Miksi käyttää rahaa häihin kun voi kuluttaa kaiken rahan johonkin aidosti tarpeelliseen? Tuntuu, että yhä useammat miehet ja naiset eivät tarvitse papin aamenta saadakseen jälkikasvunsa maailmaan tai yhteisen asuntolainan pankista. Mutta koska kolikolla on kaksi puolta, niin onhan olemassa joukko myös sellaisia, jotka nyt vaativat/haluavat ihan tosissaan kirjaimellisesti kuulla papin vihkisaarnan kirkossa. Tällä joukolla tarkoitan homopareja. Ja kyllä ymmärrän, että jos samaa sukupuolta olevia pareja kohdellaan eri tavalla kuin heteropareja, niin sehän on todiste siitä, ettei heitä kohdella yhtäläisesti. (Ei-kirkollinen aviolittohan ei ole samanlainen ongelma, koska se perustuu lainsäädäntöön, ei mihinkään kirjaan, joka kertoo, miten elää soveliaasti.)

Pointtini on kuitenkin se, että koska kirkon avioliitto on vanha traditio, jonka idea ja "säännöt" selitetään Raamatussa, joka on kirjoitettu kirjaimellisesti Aatamin aikoihin. Niin miksi yrittää modernisoida vanhaa kirjaa ohjeineen? Luulisi, että joku "tosiuskovainen" ei halua rikkoa pyhiksi lukemiaan sääntöjä, kun taas "maallistuneempi krisitty" ja "ei-uskonnollinen" ei kenties koe kirkon tarjoamaa avioliittoa välttämättömänä, koska olemassa on tosiaan se ei-kirkollinen siviiliavioliitto.

Minusta näyttää siltä, ettei ole olemassa mitään erityisen hyvää syytä sille, miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot (No maksaahan kirkkoon kuuluva toki kirkollisveroa...) Syy sille, miksei syytä ole, johtuu vain Raamatun sisällöstä. Aivan toinen asia on taas se, mitä ihmiset haluavat. Jos kirkon päättävien elinten jäsenet yhtäkkiä haluavat tulkita tekstinsä eri tavalla (esim. "Ei jumala tarkoittanut sitä kirjaimellisesti miehen ja naisen välille vaan ihmisten välille, sukupuolesta riippumatta ") kuin tuhat vuotta sitten, niin sittenhän ongelmaa ei ole. Mutta mikäli nojataan kirkon ikiaikaisiin, ei niin ajattomiin oppeihin (=Raamattuun+ traditioihin) niin perusteita homoavioliittojen hyväksymiselle ei mitä ilmeisimmin ole. Kääntäjät ovat kuin ovatkin tulkinneet aina ja kaikkialla lauseen kirjaimellisesti miehen ja naisen, ei ihmisen ja ihmisen välille. Ja jostain kumman syystä tämä on myös vuosien saatossa pysynyt kirkon virallisena traditiona. Kiintoisaa on muuten huomata, että monet tavalliset heteroparit nyrpistävät nenänsä avioliitolle, kun taas homoparit himoitsevat avioliiton tuomaa siunausta. Aikamme eräs ilmiö selvästikin.

Palataan vielä kirkon avioliittoon. Mitä kirkko edellyttää avioliittoon aikovilta? Todetaan vielä sekin seikka, että kirkko on kirkko, ei valtio, johon kuulutaan "pakosta". Kirkko voi edellyttää jäseniltään jotain. Sillä on oikeus tehdä se. Yhtä lailla lihansyöjä saisi paheksuntaa, jos söisi carpaccioa jonkin vegaaniliiton päivällispöydässä. Kyllä siihen varmasti tartuttaisiin! Vai onko olemassa ns. suvaitseva/joustava vegaaniliitto, joka paistaa muitta mutkitta entrecoteen kaikille halukkaille? Vastaus on sanomattakin selvä. Joka tapauksessa ne, jotka haluavat kirkkohäät, kuuluvat kirkkoon, mikä taas voi johtua esimerkiksi
a) jonkinlaisesta uskonnollisuudestaa (turha edes yrittää pohtia kaikkia uskonnollisuuden skaaloja) tai b) pelkästään tavasta, jolloin naimisiin haluavat täyttävät kirkon vaatimat ulkoiset edellytykset (mies+nainen, käyneet rippikoulun, eivät naimisissa). Kun edellytykset täyttyvät pääsee naimisiin. Jee! Ikävä kyllä juuri noita ulkoisia vaatimuksia homoparit eivät täytä. Se on vain asia, jolle ei mahda mitään.

Sitten voidaan miettiä, piileekö kirkon karismaattisuuden juju juuri niissä jäyköissä vanhanaiakaisilta tuntuvissa perinteissä? Säännöillä ja perinteillä kirkko ikään kuin valitsee jäsenensä. Jäsenten on tietysti - enemmän tai vähemmän - pidettävä kirkon asettamista säännöistä & perinteistä. Vastaavasti kirkkoon kuulumattomat eivät hyväksy niitä tai eivät muuten vain ole kiinnostuneita kuulumaan kirkkoon. Fakta on kuitenkin se, että jos olemassa olevia (kirkon) perinteitä napsitaan pois/muutetaan, niin vaarana on lumipalloefekti, joka pahimmassa tapauksessa muuttaa alkuperäistä kirkkoa niin merkittävästi ettei voidakaan puhua enää "Raamattuun pohjautuvasta kristillisestä kirkosta". Toisin sanoen kokonaisuus kärsii liikaa ja koko homma (kirkko) alkaa muistuttaa jotain toista instituutiota. Sama kuin karppaisi mutta söisi kuitenkin sokeria aina aamuisin. Tuskin sitä perinteiset karppaajat enää katsoisivat karppaukseksi. Väkisinkin ne tavalliset ei sokeria aamuisin syövät karpit muodostaisivat oman ruokalahkonsa nimeltä "Alakarppi" tai sitten  ne sokeria aamuisin syövät karpit perustaisivat ryhmän nimeltä "Sokerikarppi". Väliin mahtuisi tietenkin liuta muita karppausyhmiä.

Toisaalta myönnytykset ovat nekin yksi vaihtoehto ja ne saattavat johtaa mukavaan suvaitsevaan kirkkoon (uusi mukava kirkkojäsenyys EU-jäsenyyden tapaan: jäsenyys, joka tarjoaa samaa kaikille ja suvaitsee kaikki eurooppalaiset. Olen yhtä lailla EU:n jäsen kuin naapurini, niinpä eihän siinä mitään dilemmaa ja actionia olekaan. Vaikea se on vääntää kunnon väittely rapussa aiheesta "EU kohtelee minua eri tavalla kuin sinua" [eri EU-maiden välillä tämä onnistuisikin jo]).

Ihminen voi valita. Jos valitsee olla vegaani, niin se tarkoittaa sitä, ettei syö mitään eläinperäistä. Käytännössä tämä näkyy vaikkapa joulupöydässä, siten että kyseinen henkilö ei syö joulukinkkua. Aivan päivänselväähän tuo on. Jos vegaani syö lihaa, niin hän ei ole vegaani. You can´t have a cake and eat it. Piste. Yhtä lailla, jos haluat naimisiin kirkossa, sinun on oltava hetero. "Olla hetero" on vain edellytys kirkon tarjoamalle traditiolle nimeltä avioliitto. Voithan kuulua puolueeseen ja erota siitä, jos se ei enää miellytä. Sama tapa sen kirkon kanssa. Niin ja voihan kirkkokin muuttua, mutta sen erityisyyden juju uhkaa vaarantua. Pakko sen on kuitenkin muuttua, jos kukaan muu kuin paavi ei halua olla jäsen.

 Eräiden kirkkohäiden karkkipöytä.
     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti