Parliamone ancora Sama tarina jatkuu The Same Story

Stamattina ho guardato il Forum del Canale 5. Hanno parlato se è giusto prendere il sole mezzo nudo nel giardino del condominio o no. In un punto sono arrivati a parlare un po´ del razzismo. La conduttrice ha raccontato cos´è successo alcune settimane fa a Oprah Winfrey quando era in Italia.

Credo che tutti sappiano chi è Oprah Winfrey. È una conduttrice famosissima in tutto il mondo, molto educata, mentalmente aperta, intelligente ecc. Senza troppi giri di parole la chiamarei superdonna.

In Italia era entrata in un negozio che vendeva borse lussuose. Invece di servirle l´avevano chiesta di uscire dal negozio perché non sembrava una cliente che potesse essere in grado di comprare le borse vendute in quel negozio. È dovuta uscire. Lei che ha piú di 2 miliardi di euro.

Può capitare nel mondo di oggi? Sì.

Incredibile? Sì!


Tänään katsoin Canale 5:n Forum-ohjelmaa, jossa puhuttiin alun perin, onko auringonotto vähäpukeisena taloyhtiön pihalla asiallista vai ei. Huomaa, että italialaisen taloyhtiön pihalla saattaa olla uima-allas, joten auringonotto ei sinänsä ole täysin absurdi ajatus.

Ohjelman aihe sivusi myös rasismia ja ennakkoluuloja. Juontaja kertoi maailman kuulun supernaisen Oprah Winfreyn muutaman viikon takaisesta Italian vierailusta. Winfrey oli mennyt merkkiliikkeeseen. Kuitenkaan shoppailu ei ollut onnistunut ihan suunnitelmien mukaan. Hän nimittäin joutui poistumaan liikkeestä, koska ei myyjien mielestä näyttänyt potentiaaliselta ostajalta. Tarkkaan valitsevat asiakkaansa. Madame Winfreyn maksukyky on kuitenkin piirun verran suurempi kuin kenen tahansa kaupungin kermaan kuuluvan snobin. Hänen omaisuutensa arvo on yli 2 miljardia euroa.

Voiko tuollaista tapahtua nykyään? Kyllä.

Uskomatonta? Kyllä!


This morning I watched Canale 5´ program Forum. They were talking if it´s okey to take the sun in the condominium´s garden or not. In Italy you can easily find a pool from the garden. So taking the sun there is not an impossible idea.

Anyway in some point the compere told what happened to Oprah Winfrey  few weeks ago when she was here in Italy. Madame Winfrey entered in a luxury store. But. Unfortunately she was forced to go out from the store because she did not seemed to be a person that is able to buy something from there.

Useless to repeat the fact that Oprah Winfrey is such a superwoman who is definitely more potential, when it comes to buying, comparing to any snob from the city.

Is it possible that the story happened today? Yes.

Incredible? Yes.

PS. Minä olin potentiaalinen asiakas eräässä merkkiliikkeessä: onnistuin ostamaan laukun.
      Sono stata una cliente potentiale in un negozio di marca: sono riuscita a comprarmi una borsa.
      I was a potential client in a designer store: managed to buy a bag.

A glass of snow please. Lasillinen lunta. Un bicchiere di neve

Viime viikolla kun lokakuu oli jo alkanut huomasin suureksi aamuhuvikseni erään mainoksen: VisitFinland. Näin kyseisen mainoksen ensin kotimetroasemalla, mutta nyt törmään siihen ylipäätään kaikkialla metroissa. En valitettavasti tiedä (valokuva)taiteesta yhtikäs mitään, mutta "analysoinpa" kuitenkin hieman.

Mainoskuvassa on vaalea nuori nainen Husky-koiransa kanssa. Taustalla näkyy lunta. Hahmot sijoittuvat vasemmalle, ja ei voi olla lukematta tekstiä "Non ho alcun interesse per la ricchezza materiale. La natura mi dà tutto ciò di cui ho bisogno." Suomeksi kutakuinkin näin: "Minua ei kiinnosta materiaalinen rikkaus. Luonto antaa minulle kaiken, mitä tarvitsen." Pahoittelen moukkamaista käännöstä; ei hätää en ole kääntäjälinjalla enkä vastaisuudessakaan aio olla. Pakollisten kurssien käännöstehtävät ovat riittävän hermoja raastavia kärsimättömälle sielulleni.

Metromainos Milanossa lokakuu2013


Onhan nyt oikea aika mainostaa Suomea Italian metrossa. Pimeään syksyyn ja metrotunnelliin tuo valoa Lucialta tai Ainolta näyttävä tyttö. Milanon metrossa pohjoinen Lappikuva yhdistettynä vähään tyytyvään Suomi-neitoon on eksoottisempi ja erilaisempi kuin perinteinen eurooppalainen Alppikuva. Joulun aikaan lumikuva on toki hyvä. Mutta. Nyt ei ole vielä Joulu eikä edes pikkujoulu. Suomessa ilman muuta höpistään joulu-juttuja. S-ryhmä ja Pirkka ovat paraa aikaa keksimässä, miten tehdä helppoa tarjottavaa juhlien ajaksi. Onneksi. Minä hävitän kaappeja siivotessani myös lehtien ruokareseptejä. Nopeimmat ovat jo kenties tehneet pellillisen joulutorttuja, ja glögistit ovat aloittaneet juominkinsa. Italiassa asiat eivät etene ihan Pohjolan (ei se vakuutusyhtiö) malliin. Ei täällä vielä puhuta joulusta. Ehkä siinä marraskuun puolessa välissä puhutaan siitä. Älkää hermostuko ekonomit! Kyllä tiedän, että mainonta pitää aloittaa ennen sesonkia!

Ihana ystäväni S (Tesoro) nähtyään mainoksen valotti minua ja linkkasi Facebookkiin videon samaisesta naisesta Husky-koirineen. Mainoksen tyttö on todellinen suomalainen, joka asuu Lapissa luonnon keskellä, koirineen ja eläimineen. Näin minä ainakin käsitin. Videossa on englannin kieliset tekstit, joten kansainvälinen tajunta on taattu. Nainen on todellinen "Suomen Aino": hän asuu keskellä metsää. Videon mukaan A arvostaa pakkasta: mitä enemmän sitä on, sitä raikkaampi ilma -> siis sitä parempi. Hän viihtyy erinomaisesti ollessaan ainoa ihminen eläinten seurassa. Bonuksena vielä se, että hän ei kaipaa materiaalista rikkautta elämäänsä (lue: rahaa). Hemaisevaa. Nämä ovat arvot, joilla Suomea markkinoidaan. Haluaisin muuten tietää, miksi kyseessä ei ole "VisitLapland"? Lappi on tietysti käsitteenä liian abstrakti. Parempi se on leimata koko Suomi lumikinokseksi. Myönnän että siltä se ajoittain näyttää. Jopa kantakaupungissa.

Kyseinen mainoskuva ei siis mitä ilmeisimmin pyri ainakaan muuttamaan perinteistä suomikuvaa Italiassa. Halutunlaiset (italialaiset) turistit siis löytävät (Suomen) Lapin juuri tuollaisten kuvien perusteella. Kiva. Mielelläni kuulisin lisää Suomen matkailun edistämisen projekteista ja mainoskampanjoista. Pidän silmät auki metrossa. Eihän sitä tiedä, jos huomenna on kuva vaikka Ainolasta.

Nettivetelehtijänä jatkan Suomi-teemalla vielä hitusen. Olen pannut merkille, että yksi jos toinenkin bloggari viettää lihatonta lokakuuta. Onnea siihen koitokseen. Itse olen viettänyt aikamoista keksikuukautta. Onneksi Italia on keksien i biscotti luvattu maa. Täällä kukaan ei ihmettele, jos hamstraa keksejä supermarketista ja syö niitä yhtenään välipaloina. Keksit ovat jopa aamiaisen la colazione perusta.

PS. Lumi/loska tuli lähelle lauantain aperitiivilla kun tilasin hileisen Margaritan. Ihka aito lasillinen lunta. En suosittele. Ei muistuta mukavan makeaa Mansikkamargaritaa. Maistui samalta kuin loska.

Maccheroni milanesi by Mira

Miran milanolaiset makaronit. Kerrassaan upeaa omistautumista kodin sydämeen. Käväisin muutama päivä sitten hellan ääressä - laitoin illallista meillä Milanossa!

Kotoa muuton jälkeen en ole asunut kenenkään kanssa samassa asunnossa. Olen elänyt itselleni. Kun oma huusholli koostuu Sinusta itsestäsi, et edes villeissä kuvitelmissasi syytä/kiitä mistään asuntoosi liittyvästä asiasta muita kuin peilissä näkyvää henkilöä. Tietysti asioita ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti: en ole asentanut nettiä itse. Kiitos J! Olet edelleenkin upea mikrotukihenkilö ollaksesi kemian tohtori.

Minua pidetään järjestelmällisenä ja organisointikykyisenä henkilönä. Kaikissa muissa asioissa, paitsi ruuanlaitossa olenkin juuri sitä, enemmän tai vähemmän. Minusta ruuanlaitto on suhteellisen mukavaa, mutta jos pöydän toisessa päässä istuu arkena 90% televisio, ei se tunnu lainkaan houkuttelevalta. Miksi ihmeessä alkaisin laittamalla laittamaan ruokaa itselleni? Ja vielä illalla joskus klo 22? Lounashan hoituu näppärästi muualla ellei satu olemaan lomalla. Monien mielestä asian kyseenalaistaminen on varmasti typerää: heille ruuanlaitto on vaivaton tai ainakin pakollinen rutiini, joka ei riipu pöydän päässä olevista tai olemattomista olioista.

Hienoa oikeasti niille, jotka sen tekevät suhteellisen kivuttomasti. Erityisen upeaa se on, jos siitä vielä nauttii tai kokee puuhan vieläpä hauskaksi. Television kokkiohjelmien mukaanhan ruuanlaiton tulee olla hauskaa. Minulle asia ei ole näin arkisi-iltaisin, kotona, Töölössä, Helsingissä, Suomessa. Onneksi asiat ovat toisin Milanossa: minulla on kämppiksiä, jotka ovat parempi siunaus minulle kuin Jeesuksen toinen tuleminen kristityille. Typerä vertaus ehkä. Ei anneta sen häiritä. Kiitos kämppisteni (C&C) syömme ajoittain yhdessä ja se on ihanaa! Kunpa vain Suomessakin voisin saada illallisvieraita kotiini arki-iltaisin! Eihän mutkattomia ruokavieraita ole arkisin ellei sitten satu olemaan tunnettu ruokabloggari, kokki tai suurperheen vanhempi. Sitäpaitsi olen ymmärtänyt, etteivät myöskään tavalliset kämppikset pidä yhteisiä illallisia kovin usein. Korjatkaa jos olen väärässsä.

Milanossa minua kiusasi ajatus siitä, että Suomessa on olemassa todella tradizionaalinen ruokalaji nimeltä Makaronilaatikko. Tuo pastalaatikkohan on pakollista testata Italiassa eikös vain? 6-vuotiaana kaupan valmismakaronilaatikko (Saarioinen tai Atria) oli lempiruokaani. Ä ei tehnyt sitä kun olin pieni, koska se on kompleksinen valmistaa. Aikaa se vie! Keitellä nyt ensin makaroneja ja paistaa jauhelihaa, minkä jälkeen jo kypsät syömiskelpoiset ruuat laitetaan uuniin vajaaksi tunniksi. Hohhoijaa. Ei ole muuten mikään kiireisen äidin pelastus. Enkä tiedä, millä ajalla kiireiset äidit tekevät valmiiksi makaronilaatikkoa pakkaseen. Eivät ne ole silloin niin kiireisiä äitejä kuin kiireiset kiireiset äidit tai isät.

Minä en ollut muutama päivä sitten nimeksikään kiireinen enkä ollut kenenkään äiti tai isä. Olin siis enemmän kuin täydellinen henkilö laittamaan laatikkoa. Valitsin huolella kierremakaronit (kuvio oli viinipullon avaajan kierre), perusjauheliha, sipuli&valkosipuli, suola, mustapippuri, paprikajauhe, Emmental-juusto, ripaus parmesanjuustoa ja taikasanani kaupan valmis tetrassa oleva BESCIAMELLA (VALKOKASITKE). Kuulkaas se on paras valkokastike mitä toivoa saattaa. Täyteläinen suolainen, kruunaa ruuan kuin ruuan. En ymmärrä, miten valmisruokateollisuuden kehdossa (lue: Suomessa)  ei ole markkinoilla mitään vastaavaa. Jauhekastikkeita löytyy kyllä ja toki on maitoa tarjolla ja ohjeita valkokastikkeiden tekemiseen vaikka millä mitalla, mutta täysin käyttövalmista kastiketta ei näy mailla halmeilla. Jos tiedät sellaisen, niin kerro minulle.

Tämän pastalaatikon ohjeen tietävät kaikki. Tähdennän kuitenkin, että laittakaa liikaa suolaa pastan keitinveteen ja  säästäkää keitinvettä uunivaihetta varten, sekä ottakaa pasta kiehumasta 2-3min aiemmin ennen ohjeaikaa, koska se kypsyy uunissa. Mikä tärkeintä käyttäkää munamaidon sijasta valkokastiketta, mielellään kaupan jauheesta valmistuva, koska se on suolainen ja antaa kunnolla makua.

Tarjoile.



  BUON APPETITO & HYVÄÄ RUOKAHALUA!

Eccoli i maccheroni milanesi di Mira cioè Makaronilaatikko.

Sähköä ilmassa, Elettricità

Tänään aamutuimaan päätin tehdä vähän kotitöitä. Mikäs siinä. Kaikki sujui hyvin. Aluksi. Laitoin
nimittäin sekä pyykinpesukoneen että astianpesukoneen päälle, ja ihan vain siksi, jotta kumpikin homma olisi hoidettu suhteellisen pian. Ennakoin, että asuntomme sähkökapasiteetti ei ehkä kestä kaikenlaista sähkökuormitusta, joten päätin sulkea TV:n ja valot. Kämppiksille moisesta ennakoivasta toiminnasta ei onneksi ollut haittaa, koska he nukkuivat vielä yöuniaan.

Olen koukussa Italian aamuohjelmiin: Unomattina ja Mattino Cinque ovat suosikit paitsi minun niin myös varmasti italialaisten eläkeläisten mielestä. Nämä siis jätin sivuun vain ja ainoastaan tehdäkseni kotitöitä. Jokainen, joka omistaa tiskarin ja pyykinpesukoneen, tietää, miten työlästä niiden käyttäminen on. Useathan siirtävät niiden päälle laittamista, koska ennakoivat jo pesun jälkeistä vaihetta: tyhjennystä. Se vasta rankkaa.

Kun en voinut aamutv:tä katsoa, otin kirjan käteeni. Silmääni oli pari päivää aiemmin osunut kokonaisvaltaista tasapainoa käsittelevä kirja, jonka on kirjoittanut Deborah Conti.  Kirjassa esitellään Contin asiakkaita ja heidän elämäntarinoitaan. Yhteistä kaikille asiakkaille on se, että heistä tuntuu etteivät hallitse omaa elämäänsä vaan ovat joko masentuneita tai hakevat lohtua jostakin muualta esim. syömishäiriöstä yms. Itseäni kiinnostaa kirjasta lähinnä se psykologinen aspekti. Mukavaa tieteispokkarikirjallisuutta natiivikielellä! (Tepsisi varmaan myös suomalaiseen krooniseen masennukseen)

Olinkohan edes kolmea riviä pidemmälle päässyt, kun pääni valtasi hiljaisuus. Kaukaa ulkoa saatoin kuulla remonttimiesten ääniä, yleistä kolinaa ja tuulen kahinaa. Lähellä oli kuitenkin hiljaista. Joku toinen olisi kenties alkanut meditoida siinä hiljaisuudessa, mutta minä, kahvin suurkuluttaja, en moiseen yllätysmeditaatiohetkeen osannut ryhtyä. Hiljaisuus piti rikkoa. Aivan pakko. Katsoin asuntomme sähkökaappia ja huomasin, ettei virta ollut mennyt sieltä. Tunnollinen ja pedantti "faijamainen" kämppikseni oli onneksi kertonut, minne täytyy mennä, jos kodin sähkökaappi on kunnossa.

Riensin kiireen vilkkaa ulos asunnosta, kun muut vielä nukkuivat. Tiesin kykeneväni ratkaisemaan tilanteen. Puolessa välissä kerrosta on tuuletusparveke, josta löytyy asuntojen toiset sähkökaapit. Vaikka suvussa onkin hieman dippainssejä, en silti ole TKK:ta käynyt, ja siltikin onnistuin naps vain laittamaan nappulan takaisin yläasentoon: OFF -> ON. Voilà! Sähköt takaisin. Hetkeksi.

Jouduin toistamaan vastaavan rituaalin ainakin 4 kertaa, koska hiljaisuus toisti itseään kiivasti ja itsepäisesti. Itsepäisenä ihmisenä minäkin toistin tekoni yhä uudestaan ja uudestaan. Suorastaan filmasin rapussa, olihan päällä sentään entisen työpaikkani (vakuutusyhtiö) hieno paita, jonka slogan lupaa korjata tilanteen. Minä todellinen arjen sankari.

Meillä kaikilla on kuitenkin niitä hetkiä, jolloin näennäinen arjen näppäryys, hyvä usko ja pikkuiset niksipirkat eivät juuri auta. Nappulaa voi painaa vaikka sata kertaa, mutta jos se aina palautuu OFFiin, on syytä miettiä. Minä mietin. En kovin kauaa kylläkään, en ole kärsivällinen tai hidas toimissani, pikemminkin kiivas. Päätin keskeyttää astianpesukoneen ohjelman. Radikaali teko. En ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa Suomessa, kun on ollut kumpikin noista edellä mainituista koneista samaan aikaan päällä. Onko teille sattunut noin ikinä? Jos on, oliko isku kova ja miten sujui loppupäivänne?

Onneksi saatoin nähdä itseni myös todellisena hannuhanhena. Minulla ON aikaa! Jestas, annetaan sen pyykkärin hoitaa hommansa loppuun ja jatketaan tiskarin ohjelmaa vasta sitten.