Natale al Duomo - Duomon joulumarkkinat

Milanon tunnetuimman katedraalin eteen - ja taakse - ovat ilmaantuneet joulumarkkinat. Kaikille vaan tiedoksi, että ne pysyvät siellä pitkään, aina Loppiaiseen saakka 6.1.2014 asti. Tällä viikolla minä ja ystäväni B tulimme markkinoille useaan otteeseen. Osittain siksi että voisimme suunnitella tulevia joululahjoja ja osittain taas siksi, että voisimme ostaa ihania ruokia, joita siellä myydään. Minun suosikkini on lihapiirakkaa muistuttava panzerotto. Konsepti on siis sama kuin lihapiirakassa, mutta täyte eri. Yleisimmät täytevaihtoehdot ovat: tomaatti ja mozzarella pomodoro e mozzarella, kinkku ja mozzarella prosciutto e mozzarella sekä pinaatti ja ricotta-juusto spinaci e ricotta. Itse olen ottanut jo kolme kertaa peräkkäin Un panzerotto con prosciutto e mozzarella. Se toimii. (Laiskan) helppo ja herkullinen lounas! Itseasiassa tämä panzerotto-innostus on saanut minut jopa suunnittelemaan matkaaa Lappeenrantaan  vain ja ainoastaan siksi, että pääsisin syömään vetyjä ja atomeja...

                               Kuvan ahne aikoo ostaa joululahjoiksi ihka aitoja patalappuja, joihin
                               kirjaillaan tietysti lahjan saajien nimet.

Ahneen kurja loppu: en onnistunut nappaamaan kuvaa panzerotosta, koska keskityin syömiseen ja laukun kantamiseen. Noh tuleehan niitä tilaisuuksia, ensi kerralla sitten. Ystäväni B on muuten jostain kumman syystä päätynyt ottamaan makeaa joka kerta. Itseasiassa olemme vaihtaneet paikkaa: minä makean mussuttaja ostan suolaista ja hän suolaisen suosija ostaa makeaa. Meistä on moneksi!

                               B:n munkki. Naisen eli B:n suusta kuultua: tämä sopii hetkeen jolloin halutaan  
                               vain vähän  jotakin makeaa, mutta ei mitään liian makeaa.

+

                                                Panzerotto pussissa. Kuvasta huolimatta
                                                sisältö pussia herkullisempaa.

Mitä Duomon joulumarkkinoilla myydään? Kaikkea tyypillistä markkinatavaraa: erilaisia ruokia kuten juustoa, viiniä, keksejä, suklaata, kuivattuja hedelmiä, salamia yms. ja sisilaisia leivonnaisia - suolaisia ja makeita (kokeile: arancini riispalloja, jotka täytetty juustolla, lihalla jne ja canneloni siciliani makealla ricottajuustolla täytettyjä canneloneja). Sitten löytyy toki pipoja, käsineitä, koruja, saippuoita ja kaikkea pienkrääsää. Kerrassaan mukavaa; jokaiselle jotakin!

                               Lisää näihin viini, niin combo on valmis.

                               Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, suklaata...

                              Ihania persoonallisia koruja.

                                                From Calabria with love.

Civili milanesi vs ghigliottine finlandesi: ihmeellinen raitiovaunu

Oggi ho capito una bella differenza tra Milano e Helsinki. Parlo dei tram milanesi, e magari questo vale anche per i tram italiani in generale. In ogni caso, stamattina, mentre andavo a lezione, ero abbastanza vicino a Santa Sofia cioè da pochi passi dalla Via Festa del Perdono, ho visto un tram che stava arrivando. E sccome il tram era molto vicino, mi sono fermata davanti alle strisce pedonali senza pensarci troppo. MA soprendentemente il tram si è fermato prima di me. Incredibile! A Helsinki non mi quasi mai capitato, o almeno senza la presenza di un semaforo rosso. Invece qua direi molto spesso sia le macchine sia i mezzi pubblici ti danno la strada. Tutto sommato mi sembra che gli autisti milanesi siano persone umane che pensano agli altri, o almeno a quelli che desiderano di attraversare la strada.

Ringrazio l´autista del tram e dico a tutti i milanesi che non siete freddi ed egoisti (soprattutto nel traffico!). Siete invece molto civili!

I tram finlandesi sono delle vere ghigliottine...

Tänään huomasin pikkuisen eron Milanon ja Helsingin välillä. Olin siis Milanon keskustassa, menossa luennolle. Vastaani tuli suojatie, joka minun oli ylitettävä päästäkseni haluamaani suuntaan. Sinäkin olet varmaan kohdannut tämän tilanteen. Tilanteen, jossa sinä kävelijä pysähdyt ja annat tietä moottoriajoneuvolle, koska eihän kävelijöillä ole aikomusta ylittää katua , kun taas moottoriajoneuvoilla on aikomusta sitäkin enemmän: hehän kiihdyttävät suojatietä kohti. Kaikeksi yllätyksekseni tänään minulle ei käynyt niin. En antanut tietä giljotiinille. Milloin muuten Helsingissä spora pysähtyy ilman valoja suojatien edessä? Ei ikinä. Nimimerkki "3,4,7,10 sporien suurkuluttaja, Manskun asukki".

Milanossapa pysähtyi. Kyllähän hämmästyin moista "ihmettä", etenkin kun etäisyys minun ja sporan välillä oli alunperin, ennen kuin spora alkoi jarruttaa antaakseen minulle tietä, noin 20 metriä. "Kiitos vain!", vilkutin kuljettajalle toivoen, että hän ymmärsi, mitä vilkuttelin. Huom Italiassa kävelijät eivät kiitä vilkuttamalla autoilijoille. Kun taas suomalaisten kävelijöiden tulee aina kiittää reippaalla käden huiskautuksella autoilijaa. Ennen kaikkea kävelijän tulee olla kiitollinen siitä, että joku vaivautuu lain nimessä pysähtymään suojatiellä antaen jalankulkijalle tälle kuuluvan kävelyoikeuden.

Voitte vain arvata, miten erinomaiselle tuulelle tulin aamulla tästä minulle annetusta kadunylitysmahdollisuudesta. Kiitän edelleen hymyssä suin.

Loppuyhteenvetona toistetaan se vielä sekin cliché tai fakta, jonka mukaan suomalainen liikennekäyttäytyminen, tai etenkin suojatiekäyttäytyminen, on pöyristyttävän huonoa verrattuna mihin tahansa muuhun maahan. Ehkä mekin vielä sen joskus opimme. Me pilkunviilaajat ja pedantin tarkat sääntöjä noudattavat suomalaiset.

M&M&M in Milan & mangiare bene: Asso di Fiori

 
Mira, Merja, Marjo and Milano. A week ago I got some visitors from Finland. We spent a great weekend here in Milan; I´m especially glad for a few nice restaurants that we found. I definitely recommend Porta Genova -area when it comes to eating (I´m more or less always there...). We are all buone forchette , an Italian term that means you love good food.

On Friday evening we wanted to have an Italian dinner in some pleasant place. We ended up to  
Asso di Fiori, on the Naviglio Grande. You find more information about the restaurant below this text. This traditional Italian restaurant is specialized in cheeses, more or less every dish contains some cheese. The northern Italian atmosphere was clearly present there, the place was full of wine bottles and other alpine stuff, such a lovely place! Mi sono completamente innamorata di quel ristorante molto carino! By the way there was a cow inside... so even kids will love the place for sure.

Suprisingly we all ordered a dish with cheese. I and Marjo drank some white wine, and Merja decided to take a small bottle of red wine.

Cheese filled ravioli with ficus sauce. Really delicous combination of salty & sweet.

Fried cheese "steak" served with cranberry sauce. An excellent choice for cheese lovers.

Oven baked cheese polenta with some rosmarin on the top. A heating dish, especially good on winter time.

Where? in Milan: 

Alzaia Naviglio Grande, 54 
20144 Milano

How to get there?
metroline MM2
tram line 3

Idän pikajuna

Kämppikseni kehui jokin aika sitten suunnattomasti erästä palvelua, joka toteutetaan verovaroin. Koska sattumoisin olen Italiassa, kiinnostuin asiasta; ajatella minä pääsen nauttimaan - poliitikkojen lisäksi - verovaroista. Olihan minulla puhtaan uteliaisuuteni lisäksi ihan omakin lehmä ojassa: opintopisteet. Kuinka ollakaan juuri tämän verovaroin tuotetun palvelun ja opintopisteiden välillä saattaa, joidenkin tutkimusten mukaan, olla yhteys. Tämän palvelun olemassaolon hyödyntäminen voi edesauttaa opintopisteiden keräämistä. Koska en osaa kertoa yksinkertaisesta, verovaroin tuotetusta palvelusta muuten kuin nimeämällä sen paljastan nyt, mistä on kysymys: kirjastosta.

Minä en ole koskaan rakastanut kirjastoa. Koen, että luonteeni ei sovi niiden hiljaisten kirjastoihmisten pariin. Vaikka lukea osaankin, niin en ole koskaan ollut se, joka kykenee käyttämään kokonaisen päivän pelkkään lukemiseen. Lukeminen käsittää niin viihdelukemisen kuin opiskelunkin. Toisaalta naistenlehtien selailu/osittainen lukeminen on ihanaa. En koskaan raaskisi heittää niitä pois. Osittain siksi, että ne maksavat euroja kun ostat niitä. Näin ollen niitä pitää hyödyntää (muissa asioissa en ole ollenkaan hamstraaja). Lisäksi luulen lukevani niitä uudestaan sitten joskus. Joskus =  esim. kesällä uimarannalla. Jos joku on onnistunut lukemaan uimarannalla puoli vuotta vanhaa, itse ostamaansa, vuodenaikaan sidottua (mies ne ovat aina vuodenaikasidonnaisia) naistenlehteä, niin kerro minulle miten teit sen. Mielelläni opin vielä, miten kestävä kehitys linkittyy kestävään lukutaitoon vanhoissa lehdissä.

Vanhat (2kk<) naistenlehdet ovat ainoa "turha" asia, jossa sallin pienen hamstrauksen. Pienellä tarkoitan pientä. Yleensä minulla on tallessa  lehtikorissa max 10 vanhaa jo luettua naistenlehteä. Tämä sotii lievästi perusluonnettani vastaan, sillä mainostan itseäni jonkinlaisena minimalistina. Kai aivoni jollain tavalla ovatkin minimalismia arvostavat, koska koen tavaran (suuren ja turhan) tuovan kaaosta, ja mitä enemmän kaaosta, sitä enemmän päästäni nousee savua ja näen punaista. Aivan. Arvostan viihtyvyyttä ja järjestystä mitä kotiin tulee. Mutta älä luule, että pidän siivoamisesta samalla tavalla kuin joku pitää pianonsoitosta, lukemisesta, elokuvien katselusta tai muusta sellaisesta. Siivoamisesta pidän, koska se on keino saavuttaa järjestys. Järjestys minulle merkitsee harmoniaa. Zen. Piste. Lisäksi osaan siivota tehokkaasti ja en keskimäärin ole aivan tumpelo käytännön asioissa, joten asioiden järjestely ja siivous onnistuvat minulta suhteellisen kivuttomasti. Sitä paitsi verenpaineeni on luonnostaan korkea - tarvitsen harmoniaa ympärilleni. Lopetin vastikään kahvinjuonninkin kun huomasin käyväni ylikierroksilla...
Millä sitten selitän vanhat naistenlehteni, jotka lievästi uhmaavat järjestystä? Hyödynnän ne tietysti aina syksyisin, kun ostan uuden kalenterin. Ostan yleensä kovakantisen mustan kierrevihkon, jonka ulkokannet koristelen ihanilla kuvilla ja teksteillä, jotka kaikki löytyvät helposti ja näppärästi vanhoista lehdistä. Tämä yläasteen ja lukion stabilo/ koristeluvaihe ei ole vielä täysin ohi. Eikä se menekään. Vielä koittaa aika kun teen kaikki joulukortitkin itse!

Jos tätä tekstiä lukee, niin näyttää siltä, että "järjestykseni ja siisteyteni" ei ulotu tuottamaani tekstiin. No ei tänään ainakaan. Tajunnan virtaa. Olen pahoillani. Etelä-Tapiolan lukion rehtorimme varoitti muuten meitä abeja ennen kirjoituksia siitä, että "tajunnan virta" ylioppilaskirjoitusten vastauksissa on kamalaa. Ei se ole kypsää. Luojan lykky en joutunut kirjoittamaan tietokoneella omia kirjoituksiani, koska niiden näppäimistöillä on nopeampaa luoda tajunnan virtaa kuin kynällä. Pikemmittä puheitta palataan rönsyilemästä ruotuun, takaisin alkuperäiseen aiheeseeni: kirjastoon.

                                         Kohti kirjastoa.

Kämppikseni sai siis myytyä minulle ajatuksen kirjastosta opiskelupaikkana. Se ei sijaitse kaukana, vain yksi metropysäkki Milanon Udinesta itään päin. Cimianoon siis. Ei ole helppoa lähteä kohti itää. Milloin itä olisi houkutellut? Kuitenkin ennen lähtöäni katsoin tämän kaupungin karttaa ja tajusin, että minähän asun jo valmiiksi idässä. Abito nell´est di Milano. Mieti Vuosaarta ja Herttoniemeä.. Puhumattakaan Itä-Vantaasta. Milanon itä ei onneksi ole yhtä värittynyt kuin pääkaupunkiseudun itä. Italialaiset värittävät kertomuksiaan ja elämäänsä muilla jutuilla kuin ilmansuunnilla. Toista se on Suomessa. Pääkaupunkilaisten hurja viikonlopputarina alkaa usein sanoilla: "Et ikinä arvaa missä heräsin lauantaina... Hertsikasta!". Painavia sanoja. Onni, että ylipäätään heräsi. No ehkä se laajempi reportaasi idän illasta selittäisi, mikä siitä idästä loppujen lopuksi tekee niin hurjan. Niin tai näin aina kun itä mainitaan, tulee kuulijalle välittömästi sellainen tietty olo. Ei sitä oloa ruveta nyt kirjoittamaan sanoiksi kun puhutaan kirjastosta! Yhtä kaikki: jos menet metrojunalla (kirjastoon)  itäiseen Milanoon, tulee sinulle vastaava olo kuin mikä tulee kun menet idän suuntaan metrolla Helsingissä.Veikeää! Itä mikä itä.

Bonusta tämä idän pikajuna saa siitä, että se on rakennettu maan pinnalle. Sain nauttia harmaasta marraskuun päivänvalosta. (Aivan kuin itä-Helsingin metrossakin!) Mukava oli myös kirjaston sijainti metroon nähden. Ulos päästyäni kävelin noin 200m. Mahtavaa. Lisäksi mille grazie: kunnallinen kirjasto on arkipäisivin auki klo 23 asti. Tunnelma lukusalissa oli  muuten mitä ilmeisimmin hyvä, koska minä luin.

PS. Suhteeni itä-Helsinkiin on oikeasti mitä mainioin. Ajoittain viljelen stereotypioita, koska ilman niitä elämä olisi tylsää. :) 

Metrojuna tarkoittaa metroa. Italiassa juna treno tarkoittaa usein myös metroa.