Karkkimanikyyri Candy manicure Manicure da caramella

Kynsilakka on upea keksintö. Ympäri vuoden arvostan värikästä lakkaaa. Ymmärrän, että nuden väri, perinteinen ranskalainen manikyyri tai pelkkä perus kiiltävä lakka viehättää monia. Etenkään Suomessa harva toimistossa työskentelevä laittaa esim. tummaa violettia tai herkullisia karkkivärejä ympäri vuoden. Karkkivärit kynsilakoissa nähdään usein liioiteltuina ja turhan kesäisinä. Toisaalta varovaiset suomalaisnaiset kenties "pelkäävät" herättää turhaa huomiota töissä. Työt. Nehän on vakava asia. Ei siellä pelleillä kynsilakoilla. Lisäksi "yhteiskunnallisesti hyväksytyt", usein vaaleanväriset geelilakkaukset ja tekokynnet / muut vastaavat ovat saavuttaneet suuren suosion. Monet ovat hurahtaneet niihin ja tekoripsiin. Minun silmissäni tekokynnet näyttävät usein hieman hullunkurisilta ja turhan muovisilta. Kaiken kukkuraksi ne maksavat hurjan paljon. Toki niitäkin löytyy niin monenlaisia... Näin ollen hyödynnän siis omia kynsiäni eli lakkaan ne itse. Olen kuitenkin jollain tavalla tarkka rahasta enkä halua olla kosmetologista riippuvainen.

Marraskuu toi syksyn Milanoon. Täällä on suhteellisen pimeää. Aurinko laskee aikasin. Huomasin, että oma käytökseni muuttui myös vuodenajan vaihdon myötä. Tekee mieli olla sisällä ja syödä suklaata, niin ja tuijottaa tietokeneen ruutua. Kirjastoonkaan ei oikein jaksaisi mennä. Tuttua tarinaa. Minä kuten moni muukin yrittää varmaan tehdä eräänalaisia ryhtiliikkeitä monen jutun suhteen. Minun ryhtiliikkeeni kohdistuvat myös pieniin juttuihin esim. kynsiin. Piristän siis itseäni ja toivottavasti muitakin karkkimanikyyrillä, joka on äärimmäisen kätevä, koska se "pitää tehdä vanhan lakan päälle" .

Minulla oli pohjavärinä pari päivää vanhaa pinkkiä kynsilakkaa, joka oli jo kulunut etenkin kynsien päistä. Jos on onnekas ja omaa vahvat, ei liuskoittuvat kynnet, niin on järkevää varmasti satsata laadukkaaseen lakkaan, joka kestää pitkään. Omat kynteni kuitenkin liuskoittuvat aivan varmasti, joten lakka lähtee kynnen mukana väkisinkin pois. Toisin sanoen tämä nopea karkkimanikyyri sopii huonokyntisille!

Italiassa suosin yleensä edullista meikkimerkkiä KIKO Make up Milanoa. Lakka maksaa siellä alle 5 euroa ja kestää ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa tavallinen kynsilakka.  KIKOn liikkeitä löytyy joka puolelta Italiaa. Olen törmännyt niihin myös Espanjassa. Tulisipa se Suomeenkin... Liike on mukava, koska sieltä löytyy kaikkeja meikkejä kaikissa mahdollisissa väreissä: on lakkoja, huulipunia/kiiltoja, luomivärejä, meikkikyniä, kajaaleja, ripsivärejä. Varsinainen naisten pikku levähdyspaikka siis. Ainahan sitä yhden kysnilakan ja huulipunan voi ostaa. Liikkeet ovat lähes poikkeuksetta täynnä ihmisiä yleensä pelkästään siksi, että ne ovat pieniä - kuin meikkikioskeja - nerokasta. Voit poiketa sinne nopeasti, kun olet matkalla paikasta toiseen. Myös tuotteiden hinnat vaihtelevat mukavalla skaalalla. Löydät niin edullista kuin hieman kalliimpaakin tuotetta, muttet missään nimessä kallista. Tuotteiden hintalaatusuhde on kaiken kaikkiaan erinomainen.

Karkkimanikyyrin pika ohje: vedä manikyyrin "viivat" kynsien kärkeen vanhan värillisen lakan päälle. Anna kuivua. Teet minimalistisemmat karkkikynnet, jos vedät värilliset viivat nuden tai kirkkaan lakan päälle. Sekin näyttää hauskalta etenkin jos käytät lakan väriä tehostevärinä muissakin vaatteissa.

PS. Tiedän, ettei tämä karkkimanikyyri ole mikään uusi keksintö; en keksinyt pyörää tai hehkulamppua uudestaan. Haluan vain alleviivata, miten kätevää on hyödyntää vanhaa kuluvaa pohjalakkaa uudestaan ja saada aikaan hauskat kynnet. Säästyy aikaa ja vaivaa, koska ei tarvitse poistaa vanhoja lakkoja yms.

Ihanaa karkkipäivää!

KIKO Make up Milano´s nailpolish. On the background Marc Jacob: Oh Lola perfume.

Un pomeriggio dolce: Kevin & Victory´ s Bakery

                                                Ystäväni Brikena kahvilan edessä.

Milanon Naviglien luona, lähellä Porta Genovaa (metro MM2 tai raitiovaunu 3) sijaitsee herttainen, liikuttavalla tavalla amerikkalaishenkinen kahvila. Tässä vaaleanpunaisessa kahvilassa on tarjolla ihania tuoreita, senpäiväisiä kuppikakkuja. Kuppikakut näyttävät varsin oikeaoppisilta ja herkullisilta. Niissä on runsaasti kuorrutetta, ja ne on tehty ammattimaisen tarkasti. Lisäksi tarjolla on tietysti peruskahvia ja -teetä, jotka tarjoillaan pahvimukeista. Huomaa käytännölliset roomalaiset: kuppikakut ovat pääasia, ei kahvinjuonti. Kun pitää konseptin tarpeeksi yksinkertaisena, on todennäköisempää onnistua. Milloinkohan suomalaiset keksivät sen? Pienempi valikoima helpottaa paitsi leipomistaitoista franchising-yrittäjää, mutta myös asiakasta: hänen ei tarvitse tuskailla montaa minuuttia valitessaan tuotteita. KISS = keep it simple stupid.

Kyseessä on siis italialainen kahvilaketju, joka kopioi söpösti amerikkalaisia kuppikakkuja ja Disneyn prinsessateemaa. Tämä söpöys ei ärsytä, koska siitä puuttuu amerikkalainen liioittelu tuotteiden suhteen. Suoranaisesti "amerikkalaista" ovat tietysti itse cupcakes, ja huoliteltu prinsessamainen tunnelma, joka ei ole peri-italialainen sitten millään.  Mutta koska putiikki keskittyy - kuten jo äsken mainitsinkin - käytännössä pelkkiin kuppikakkuihin, eikä sen lisäksi enää edes kekseihin tai kakkuihin, saadaan aikaan mukava kokonaisuus. Kahvilassa on tietty kotikutoinen tunnelma, joka on miellyttävä ja viihtyisä.

Suosittelen kaikille. Vierailun jälkeen mies ymmärtää taas enemmän naisen päänsisäistä "hömppää". Nainen rentoutuu ja nauttii viehättävästä vaaleapunaisesta ilmapiiristä... niin ja kuppikakusta! Lapset joko ihastelevat ympäröivää nukkekotia ja syövät "muffinsseja" tai syövät kenties "muffinssin" mutta haikailevat merirosvojen perään.

Huomionarvoista: paikka on pieni. Ruuhka-aikoina voi olla täynnä. (Paikalle kannattaa kuitenkin tulla, sillä lähellä on muitakin baareja ja kahviloita, joten huono-onnisina löydätte kyllä toisenkin paikan jonne mennä). Kahvila lajittelee roskat, vaikka käyttääkin kertakäyttöastioita.

Missä? Vicolo Lavandai 2A, Milano (Navigli)

Aasialaisten ravintoloiden Milanon valloitus

Milano on kansainvälinen eurooppalainen kaupunki. Jos yhtään liikkuu julkisissa kulkuneuvoissa, tai ylipäätään yhtään missään, ei voi olla näkemättä eri kansalaisuuksia. Milanon maakunnassa, Provincia di Milano, asuu noin 3 miljoonaa ihmistä, ellei enemmänkin, joten totta kai kaikenlaisia milanolaisia mukaan mahtuu. Mielestäni Milano on paitsi ulkomaalaisten niin myös italialaisten itsensä sulatusuuni. Tännehän on väkeä tullut maan kaikista osista erityisesti taloudellisen kasvun aikana "boom vuodet"  gli anni del boom, 50-70 luvuilla.

Juuri nyt en kuitenkaan kerro Milanon saatikka koko Italian kaupungistumisesta vaan ruuasta. Onneksi ruoka sopii aina aiheeksi - etenkin kun kyse on Italiasta, ja ruokahan on kiistatta pinnalla koko ajan kaikkialla länsimaissa. Milanossa on suuri joukko aasialaisia ravintoloita. Täällä syödään todella paljon sushia ja kaikenlaista aasialaista. Onpa tänne sushin suhteen rantautunut käsite "Syö niin paljon kuin haluat". Itse kokeilin saksalaisen kanssa Kawa-nimistä sushiravintolaa naviglien lähellä. Ruoka oli ihanaa.

Kawan konsepti ei ole laivaristeilyiltä tuttu buffet, jossa huseerataan mielin määrin: sotketaan ja leikitään ruualla yms. Saat tilata listalta niin monta kertaa kuin haluat ja mitä tahansa. MUTTA jos jätät ruokaa joudut maksamaan "perushinnan" lisäksi ylijääneen annoksen hinnan. En tiedä, miten käytännössä hinnoittelu toimii. Illallisen perushinta "syö niin paljon kuin haluat" oli noin 18e, joten jos on nälkäinen ja haluaa syödä paljon esim. äyriäisiä ja mereneläviä, niin kannattaa mennä. Naapuripöydässä ainakin tilasivat, tilasivat ja tilasivat. Olisi ollutkin hauska tietää, söivätkö he annoksensa loppujen lopuksi tyhjiksi. Palvelu oli muuten äärimmäisen nopeaa. Se ei olisi voinut olla nopeampaa. Aasialaiset tarjoilijat työskentelivät kuin koneet konsanaan.

Meidän pöytämme oli kuitenkin sen verran "normaali", että tilasimme vain kerran. Kumpikin otti 3 annosta, ja ne riittivät hyvin. Huomasin, että saksalainen kaverini meinasi kuolla sushi/lohi-ähkyyn syötyään 22 kpl susheja. Itselleni tuo ei ole temppu eikä mikään. No meistä on moneksi, ja saksalaiset eivät ole tottuneet syömään suuria määriä kalaa, joten annetaan anteeksi. Ich vergebe dir.

Anteeksi pyydän myös ruokalistan kuvaa. Ravintola tuskin palkkaa minua markkinoimaan paikkaansa.

Takana merilevää ja sashimeja. Alhaalla rapususheja, jotka peitetty kalalla ja lisää sashimeja.

Huomasin muuten, että minulla on jonkinmoinen kalanpuutostauti. Suomessa tulee syötyä lohta niin paljon, etten sitä yleensä himoitse ulkomailla. Mutta tottahan toki 2 kuukautta ilman lohta tarkoittaa jo lohenpuutostautia, joten taidankin tästä lähin mennä syömään usein ja paljon noita raakoja kaloja aasialaisiin paikkoihin.

Ihana (sisilialainen) siskoni Giuliana tuli Espanjasta moikkaamaan minua Milanoon. Hänen kanssaan kävimme myös syömässä aasialaista. Otimme kummatkin 15 euron menun, jolla saimme eteemme ihanat monipuoliset japanihenkiset ruoka-annokset. Tämän ravintola sijaitsi lähellä Piazza San Lorenzoa. En kykene muistamaan kyseisen ravintolan nimeä, mutta jos joku sattuu kulkemaan Via Torinoa pitkin Piazza San Lorenzon suuntaan, niin vastapäätä Panino Giustoa on tämä ravintola. Piazza San Lorenzon jälkeen alue alkaa suorastaan kuhista aasialaisia ravintoloita, joten luulen, että samanlaisia annoksia on sielläkin tarjolla.

Annos sisälsi riisiä, friteerattuja vihanneksia, kypsää lohta, merilevää ja raakaa kalaa. Mausteina olivat soija, wasabi-tahna ja jokin miedohko maustekastike. Herkullinen kokonaisuus!

ESN trip to Tuscany

Opiskelija pääsee nauttimaan monenmoisesta kissanristiäisaktiviteetista mikäli vaivautuu olemaan hieman aktiivinen. Italiassa kissanristiäiset tarkoittavat kuitenkin melkoisen mukavia ristiäisiä, koska ne sijoittuvat hurmaaviin kohteisiin, kuten Toscanaan.

Toscanassa vierailtiin siis seuraavissa paikoissa: Siena, Lucca, Pisa ja Firenze.

Pidin eniten Sienasta. Upea kivinen kulttuurikaupunki, täynnä upeaa nahkatavaraa. Siena sijaitsee korkealla, joten näkymät ovat erityisen kauniit! Suosittelen.

Pisasta voin sanoa, että siellä on torni ja muutamia kauppoja, turisteille tehtyjä. Suhteellisen pieni paikka, jossa oli paljon keski-ikäisiä turisteja ja McDonald. Pintapuolinen näkeminen riitti minulle vallan hyvin.

Lucca oli pienempi sympaattinen kohde, jonne menimme sunnuntai-iltapäivänä. Mukavia kauppoja ja pikkukaupungin tunnelma. Oivallinen päiväkohde!

Nutella-creppi Luccassa, sisälläkin oli tietysti nutellaa.

Firenze on klassikko. Ei kai siitä voi olla pitämättä. Kulttuurifaneille riittää paljon nähtävää ja katsottavaa.