Ruokasota, la guerra sul piatto

Alkuun kehun huvikseni hieman italialaista, tarkemmin milanolaista supermarkettia. Tuotteet ovat pyhässä yksinkertaisuudessaan mainioita. Kaikkea on ja kaikki on laadukasta. Hyvä on ehkä ne kaiken maailman välipaloiksi tarkoitetut yksittäispakatut keksit ja kakkuset eivät ole sitä laadukkainta osaa. Mutta pääpiirteissään vaihtaisin tuon valikoiman omaamme. Italiassa ei muuten ole tuhkatiheään kauppoja niin kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla. Ilmeisesti ihmiset kuitenkin selviävät melkoisen hyvin, vaikkei Alepa tai Siwa olekaan ihan naapurissa. Suomen kaupathan mainostavat olevansa sinun "naapureitasi". Täällä naapuri on naapuri, eikä kauppoihin tarvitse liittää edes mainoskikkana mitään inhimillisä piirteitä, jotka piristäisivät yksinasuvien sosiaalista elämää. Italialaisten sosiaalinen verkosto on tunnetusti niin vahva, ettei moiseen inhimillistämiseen liene tarvettakaan. Karussa harvaan asutussa pohjolassa tilanne on kaamosaikaan vallan toinen: keltaisena loistava Alepa on kuin aurinko ja sinne voi mennäkin samoihin aikoihin kuin kavereille; aukioloajat ovat aamusta iltamyöhään!

Italian supermarket supermercato sisältää paljon paikallisia tuotteita. Tämä on tietysti luonnollista, sillä maan sisällä tuotetaan paljon (viiniä, hedelmiä, vihanneksia, juustoja, leikkeleitä ecc.) Huomioidaan vielä väkilukukin: vajaa 60 miljoonaa. Onhan se ihan selvä, että 5,4 miljoonan Suomi, jossa on lyhyt kasvukausi, ei pysty samaan kuin Saapasmaa. Mutta. En kyllä ymmärrä, miten Suomella on varaa prosessoida jokikinen tuote. Tämä ikuinen aihe teollisesta ruuasta nostaa päätään aina säännöllisin väliajoin. Ensi kerralla nostan maljani sille... Meillä päin Suomessa kun on myytävänä vino pino tuotteita, jotka ovat aina jotenkin mellastettuja. Niiden kunto on usein sellainen, että harva pystyy sanomaan, mistä on kysymys. Vaikeaa lienee ainakin niillä, jotka eivät osaa suomea. Kaupassamme on kokonainen vuori sanoinkuvaamattoman teollistettuja perustuotteita. Esim. lihan säilyvyyttä ei haluta parantaa kevyellä suolalla vaan massiivisella liemellä. Ulkomaalaisen, minun ja sinun on uskoakseni vaikea ymmärtää, miten ihmeessä niitä pitää käyttää. Ymmärrän silti näkökulman, jonka mukaan tuotteiden säilyvyyttä pitää parantaa, koska vaihtuvuus ei ehkä ole niin suurta jokaisella tuotteella. Kenties vaihtuvuus hidastuu myös siitä syystä, että kappoja piisaa sadan metrin välein, ja joka kaupassa on enemmän tai vähemmän sama määrä samoja helposti pilaantuvia tuotteita. Kenties hieman harvempi kauppaväli ja yksinkertaisesti pienempi tuotevalikoima parantaisi asiaa. Onko meillä pakko olla niin iso kasa esim. erilaisia maitoja? On selvää ettei harvaanasutussa laajassa maassa riitä asiakkaita ostamaan jokaista hyla-kaura-riisikermaa ennen kuin viimeinen käyttöpäivä on mennyt ohi.

Toisaalta ruoalla leikkiminen on kivaa. Sen todistavat niin sanottua perusruokaa kokkaavat huippukokit televisiossakin. Kun he valmistavat sinänsä täysin yksinkertaista risottoa, tuppaavat he usein lisäämään  jotakin sellaista pientä kivaa, joka on kilohinnaltaan huokeaa. "... ja sitten vielä tryffeliöljyä ja kampasimpukoita." Ravintolat pyrkivät parhaansa mukaan olemaan trendikkäitä. Valitettavasti Suomalaisten ravintoloiden laajaakin laajemmat menut tarkoittavat isoa raaka-ainemäärää, joka edellyttäisi kasapäin asiakkaita tilaamaan jokaista annosta. Kun annoksia ei mene tarpeeksi joudutaan kalliilla rahalla ostetut tryffelit, äyriäiset ja "sahramikaviaari" heittämään roskiin. Iso hävikki tuntuu sekä ravintolan että asiakkaan kukkarossa. Lisäksi oikeasti simppelit ruoat muuttuvat  kalliiksi; siis ne, muutaman raaka-aineen pizzat ja pastatkin.

Ruuanlaitto kavereiden kesken on vaikeaa, koska sanottua normaalia ruokaa syö enää harva. Oikeasti vegaanin, bikinifitnessiä harrastavan ja sekaruokaisen henkilön kutsuminen kylään ei ole helppoa. Naistenlehdet romantisoivat illanistujaiset ihaniksi, mutta totuus on toista. Ainakin niiden järjestäminen vaatii suunnittelua. Siksi varmaan useat menevät nestemäisillä ja kaikille sopivilla sipseillä (vegaanillekin käy ilman dippikastiketta) sekä muilla valmiilla kaupan tarjottavilla. Eikä siinä periaatteessa ole mitään pahaa, mutta olisihan se kiva itsekin kokata. Vielä kivempaa olisi kun kaikki voisivat syödä samaa ruokaa.

Sitten on tietysti joukko ihmisiä/pyhimyksiä, jotka kylään tullessaan ovat jo ennakolta "varautuneet kaikkeen". Urheasti he kantavat kipponsa ja kuppinsa minne vain. Ai että miten lystikästä onkaan näyttää muille paikalla olijoille hyvin valmistettua ja pakattua luomukanasalaattia - puhumattakaan rahkasiemensekoituksesta ja tuorepuurosta. Onneksi nuo veijarit esittelevät mielellään muille aikaansaannoksiaan ja kertovat muutenkin kuntosalistaan ja kehoprojektistaan. Viimeistään siinä vaiheessa voivat kaikki paikalla olijat ottaa puheenaiheekseen ruoan ja liikunnan.

Eikä pelkkä ruoka vaan oikea ajoitus. Ihmisten on kertakaikkiaan syötävä 2-3h välein - jotta lihakset kasvaisivat of course - ja jotta aineenvaihdunta pysyy yllä. Tämän seurauksena jo ennestään kalliiden ravintoloiden täytyy pitää listansa ajan tasalla ja "yltää" kuntosalin patukka-automaattien tasolle. Eihän sitä tiedä, pitääkö asiakkaan nostaa painoaan vai laskea sitä. Niinpä, karpata vai skarpata?

Lovely Espoo and public transport

Pohdin viimeviikkoista asumistani Espoossa. Hetkellisesti, noin viikon verran, majailin M&J:n luona Espoon Kuurinniityssä, Kauniaisten takana. Viikko oli kertakaikkisen hieno. Nautin mm. Keski-Espoon uimahallista, joka sijaitsee Kuninkaantien lukion kanssa samassa rakennuksessa. Kiitos siitä. Menen sinne pikimmiten uudestaan.

Entisenä espoolaisena muistan lukion yhteiskuntaopettjani sanoneen, että Espoon kannattaisi julistautua itsenäiseksi valtioksi, mikäli se vain olisi sallittua. Niin runsaat Espoon rahavarat nimittäin ovat. En muuten tiedä, puhuuko Helsingissä asuva yhteiskuntaopin ja historian lehtorini enää moisia. Tuosta väitteestä seurasi tietysti tyytyväistä hykertelyä meidän oppilaiden kesken - olimmehan kaikki espoolaisia - ja vieläpä Tapiolan parhaassa lukiossa opiskelevia. Hymymme kuitenkin hieman hyytyi, kun kuulimme ettei Espoo parka saa itse käyttää kaikkia eurojaan, koska politiikka tasaa ne muualle Suomeen. Surullista. Noh... tasa-arvo kunniaan!

Kuitenkin jos verrataan moniin muihin kuntiin, väitän että Espoolla menee suhteellisen hyvin. Vanha kunnon lähellä sijaitseva vertauskohde on tietysti Vantaa. Kunnat ovat suunnilleen samankokoisia. Vantaan väkiluku on noin 200 000, Espoon puolestaan 250 000. Oletko koskaan muuten ollut seurassa, jossa on sekä vantaalaisia että espoolaisia, jotka puhuvat asuinkunnistaan? Espoolaiset ovat usein huomattavasti ylpeämpiä espoolaisuudestaa kuin vantaalaiset vantaalaisuudestaan. Vielä hauskempaa on vertailu kauniaislaisen ja kenen tahansa muun välillä. Kauniaisten paikallislehti on nimeltään Kaunis Grani. Se antanee hieman esimakua.

Espoon joukkoliikenne Kuurinniityn näkökulmasta. Oikeasti matka Helsinkiin ei ole pitkä. Mutta jos menee suoralla bussilla, voi matkaan mennä jopa yli 1h. Espanjan pelin aikaan viime viikon perjantaina matkaan meni peräti 1h 30 min. Kukapa espoolainen tai Konala-Pitäjänmäki -akselilla asuva helsinkiläinen ei olisi törmännyt vanhaan kunnon bussiin nimeltä 270. Kyllä linjalla piisaa kilometrejä. Kärsivällisyys tosin palaa loppuun ennen kuin määränpäähän on päästy. Selvästi tuo kyseinen bussinumero on joutunut ottamaan harteilleen koko Espoon. HSL:n sivuilla löytyy bussin reitti.

Tälläinen se on:

270: Reitti 270: - Elielinaukio - Töölönlahdenkatu - Mannerheimintie - Vihdintie - Pitäjänmäentie - Turuntie - Espoontie - Kirkkokatu - Espoonportti - Sunantie - Kirstintie - Suvelantie - Sunankaari - Pitkännotkontie - Kuurinmäentie - Kuurintorpantie

270  : Kokonaismatka-aika noin 70 minuuttia

270N  : Kokonaismatka-aika noin 85 minuuttia

270N on bussin yöasu. Öisin jo tarpeeksi pitkä reitti pitenee entisestään, koska bussi ajaa mm. Karakallion ja Lähderannan kautta.

Nyt on selvästi käynyt niin, että bussilinjasta on muodostunut eräänlainen jämälinja. Tuntuu kuin julkisen liikenteen suunnittelija olisi ensin tehnyt kaikki muut linjat ja sitten unohtanut kasan asuinpaikkoja ja päättänyt, että liitetään kaikki loput tuon 270:n reitille.

Mikäli on trendikästä harrastaa syöttölinjoja esim. juna-asemille, niin olisi suhteellisen muodikasta myös tehdä bussilinjoja, jotka toimittavat tätä tehtävää. Kiitän tähän väliin yhtä toimivaa linjaa nimeltä 550. Toisaalta ruuhka-aikoina 5min välein lähtevät vuorot ovat ehkä liitoiteltuja. Ehkä vuoroväliä voisi harventaa esim. 8 minuuttiin. Usein ruuhka-aikoina tuppaa nimittäin käymään niin, että kaikki 3 peräkkäistä vuoroa ajavat täysin peräkanaa, minkä seurauksena yksi busseista on täynnä ja loput tyhjiä. Harvempi vuoroväli mahdollistaisi sen, että uusi vuoro ei saisi kiinni edellistä vuoroa, ja sen sijaan jokin muu bussilinja - johonkin toiseen suuntaan - saisi lyhyemmän vuorovälin. Sehän olisi sitä paitsi ihan reilua. Mitäs sitä tyhjillä busseilla ruuhka-aikoina?

Sen sijaan että myöhäiseen aikaan liikkuvat espoolaiset joutuisivat kulkemaan kaikki samalla bussilinjalla, ehdotan esim. syöttölinjoja juna-asemille. Kuurintorpan ja sen lähialueiden ohi voisi mennä enemmän busseja vaikka Kauniaisiin ja Tapiolaan, joista kummastakin pääsee helposti n. 15 minuutissa Helsingin keskustaan. Miksikö Kuurinniittyyn pitäis satsata? Se on kasvava alue, joka on täynnä lapsiperheitä. Se on rauhallista pientaloaluetta, jossa on runsaasti hyväkuntoisia 2000-luvulla rakennettuja rivi- ja paritaloja sekä upeita omakotitaloja. Asunnot ovat hyväkuntoisia ja alue on luonnonläheinen. Eräänlainen lintukoto. Ongelmana on kummallinen joukkoliikenne. Kiitos sen, tuon alueen perheillä on lähes poikkeuksetta kaksi autoa. Ekologista eikös vain?

Milano tarjottimella

Mainio Milano; iso kaupunki, joka tulee kätevästi luoksesi kiitos la metropolitana. Helsingissä metrosta on harvoin jokapäiväistä hyötyä ellei sitten tahallisesti mene asumaan aivan sen viereen. Täällä metro seuraa sinua eikä päinvastoin. Metro on mukava osa kaupunkia, ei sellainen maanalainen pötkylä kuin Suomessa. Metromukavuus tarkoittaa sitä, ettei itse vempele sijaitse loputtoman pitkien rullaportaiden päässä syvällä maan sisällä, kuten Helsingissä, vaan se on rakennettu luontevasti maan alle, muun kaupungin jatkeeksi. Itse luontevuuden huomaa, kun pääsee maanpinnalle jonottamatta ja ilman vuorikiipeilyrullaportaita. Provaci! Kokeile!

Yhden matkan lippu, biglietto urbanico maksaa 1,5e. Eli jos rohkeutesi riittää vain yhteen kertaan, ei maanalainen junailu tuon enempää maksa. Lipunosto on helppoa kaikille (suomalaisille), automaatti toimii myös in English, mutta myös saksa, espanja, ranska ja italia käyvät. Niitähän olemme fiksuina oppineet koulussa, joten jokainen suomalainen löytää oman suosikki 2. kielensä.

Mikäs kiire valmiissa Euroopassa on? Ei mikään. Ylipistoni Università degli Studi di Milano (statale), on tähän asti osoittautunut supertoimivaksi. Kansainvälinen toimisto, jonne jokaisen on tultava ilmoittautumaan, on helppo paikka asioida. Herra, jonka kanssa asioin, puhui sujuvasti ja selkeästi. Sain tarvittavat lappuset ja lippuset, joiden avulla pystyin menemään ATM-point paikkaan (vrt. HSLn toimisto) , josta täytin laput matkakorttiini. Sen avulla voin matkustaa koko Milanon kaupunkialueella 22e/kk. Koska maltti on valttia, saan odottaa kuvallisen korttini valmistumista 15 päivää. Valmistumisprosessiakin voi halutessaan seurata netissä. Lisäksi tuon matkakortin tessera kuukausittainen lataaminen onnistuu automaatista metroasemilla. Ei enää edes jonottelua kioskeilla. Melko nerokasta!

Fame da lupo. Sudennälkä on mahdollista saada nautiskelijoiden ja herkuttelijoiden luvatussa maassa Italiassa. Sain sen tänään. Uteliaana kokeilin paikallista pizzapikaruokalaa Spizzico. Tarjolla on 1/4 pizzapaloja. Oletuspizzamaku on Margherita, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Minä menin margheritalla, lisukesalaatilla ja keskikokoisella juomalla. Yhteensä 5,9e. Ota huomioon näkymä Duomolle ja peri-italialainen casino-tunnelma: aimo annos häsläystä vauvasta vaariin. Teinejä, äitejä, isiä, uraihmisiä hienoissa vaatteissa. Kaikilla on yhteinen päämäärä: syödä lounasta. Niinpä, miksi tehdä asioista vaikeaa kun loppujen lopuksi syömisessä ei ole mitään kikkailua, ainakaan keskimäärin. Lisukevalikoima on optimaalinen: ranskalaiset, salaatti, friteeratut riisipallot arancini, perunakroketit, hedelmäsalaatti tai leivonnainen. Keskikokoinen juoma on mikä tahansa vedestä jääteehen.

Myönnän, jos haluaa oikeasti rauhaisan ja hiljaisen paikan, ei voi mennä sinne. Väitän silti, että sitä voi itse olla rauhassa omissa oloissaan vaikkei ympäristö olisikaan rauhallinen. "Casino"-paikoissa olet vain yksi muista, kukaan ei ihmettele ihmettelyäsi ja Sinua.

Suosittelen katsomaan italialaisen äärimmäisen hauskan (myös suomalainen nauraa) leffan Benvenuti al Nord. Englantilainen tekstitys löytyy, joten pääset oikeasti nauramaan ja pystyt samaistumaan pohjoiseen mentaliteettiin, joka tässä tapauksessa tarkoittaa juurikin Milanoa.

Benvenuti al Nord!

PS. Duomon edestä löytyi tänään lammasaitaus.

Je vous présente Madame Minimaliste.

Tunnetun muuttofirman slogan sisältää sanat "muuttaa kaiken" . Kyse on tietysti tavaroiden siirtämisestä paikasta x paikkaan y eli muuttamisesta, mutta siihen sisältyy myös ajatus/mahdollisuus uuden aloittamisesta kaiken muuttamisesta, muutoksesta. Mielestäni firman mainoslause on erinomainen.

Muutama päivä sitten siirtelin itsekin tavaroitani paikasta toiseen. Minä muutin. Noin vain hylkäsin kaupunkiasuntoni, jotta urbainoituisin vieläkin enemmän. Milanossa. Ihan vielä tuo kaupunkien kaupunki ei  kohdalleni kuitenkaan astellut. Täsmällisesti ajateltuna se astelee elämääni ensi ma 9.9. Siihen asti vietän elämääni Espoossa, M&J:n luona.

Palaan muuttoteemaan. Kertauksena todetaan, että muuttaessa täytyy siirtää henkilön tavarat lähtöpaikasta määränpäähän. Useimmiten sekä lähtöpaikka että määränpää ovat asuntoja. Kaikkia tavaroita ei ole pakko siirtää - luojan kiitos - vain tarpeelliset tai muuten vain tärkeät. Siirron kohteiksi kelpaavat tavarat vain laatikoihin ja pusseihin, ja sitten niiden siirto autoon. Autolla määränpäähän. Voilà! Asia hoidettu. Mutta vallan on taas asian sanallinen ilmaisu härskisti helpompaa kuin sen todellinen toteuttaminen tässä maailmassa. Kerron alla hieman omasta muutostani Töölöstä Espooseen.

Muutossa hyödylliseksi osoittautuivat lähikaupan pienet kirkkaat muovipussit. Kuohuviini-, viini-, maito-, drinkki - ja vesilasit saivat jokainen kauniin muovipeitteen ennen laatikkoon joutumistaan. Posliiniset kahvikupit eivät sitä mielestäni tarvinneet. Lienenkö väärässä? Astioiden pakkaus oli sikäli hermoja kehittävää, koska niitä ei tosiaan voinut vain heitellä rennosti laatikkoon, ja sitten itse astialaatikoitakaan ei voinut vetelästi potkia kohti autoa. Ymmärrän nyt hyvin, miksi astioiden keräily on suosittua ja koukuttavaa; astioiden pelkkä säilyttäminen edellyttää jonkinmoisen palvontakultin syntymistä. Pieniä lapsia pelotellaan tavaratalojen astiaosastoilla jo varhain! Ne voivat mennä rikki. Ja mikä pahinta: lähes jokainen tuntemani ihminen on onnistunut särkemään jopa enemmän kuin yhden astian. Eikä pelkkä se astia, sillä kun astia on rikottu Sinun toimestasi, joudut kantamaan suurta syyllisyyttä myös koko astiasarjan tilasta. Mitä nyt tapahtuu kun juomalaseja on tästä lähtien pariton määrä entisen parillisen sijaan? Kamalaa se on. Onhan keittiön tuolejakin usein juuri parillinen määrä 2,4,6 tai 8. Sama pätee astioihin. Täysin toinen asia ovat tietysti yksittäiset astiat, joita on vain yksi kappale olemassa koko taloudessa. Mutta eihän sitä niin hullu ole, että särjettyään yhden astian alkaisi hajottamaan kaikki muutkin sarjan astiat paitsi yhden... Täysin mautonta toimintaa. Älä ihmeessä kokeile (etenkään muuttaessa, pölyä ja siivottavaa syntyy muutenkin).

Kovaa päänvaivaa aiheuttavat myös vaatteet. Tuntuu, että vaatekaapin sisällöstä kykenee käyttämään maksimissaan noin 40%. Loput 60% on säilötty mahdollista myöhempää käyttöä varten. Niin on se mahdollista, että 5 vuotta sitten ostamasi ketjuliikkeen paita tulee vielä ensi keväänä muotiin. Itseasiassa tiedän yhden esimerkin, tai se on jo legenda:  huhu kertoo korkeavyötäröisten housujen tulleen uudelleen muotiin. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni niistä 70-luvulla ostetuista housuista loppujen lopuksi tuli oikeasti uudestaan käyttöön 2000-luvulla, kun kyseinen housumalli tuli taas suosioon. Tällainen vaatteisiin kohdistuva tilastotiede näyttää muuten puuttuvan kokonaan... Ratkaisu vaatteisiin löytyy onneksi hyväntekeväisyydestä. On olemassa UFFin laatikoita, Fida-lähetystori ja Pelastusarmeija yms. jotka ottavat mielellään hyväkuntoisia vaatteita. Oikeasti ottavat niitä ja kaiken kukkuraksi sanovat KIITOS. Siinä vaiheessa riviluterilainenkin kokee tekevänsä jotain hyvää. Hyväntekeväisyyshän kun ei varsinaisesti ole elinehto protestanteille niin kuin se on joillekin muille kuppikunnille. Yhtäkaikki suosittelen. Erittäin vapauttavaa. Itseasiassa tuon vaateasian voi tehdä vaikkei muuuttaisikaan. (Helpottaa sitten ainakin sitä tulevaa muuttoa)  

Vaikken oikeasti mikään hamsteri olekaan, niin kyllä sitä tavaraa on. Väitän, että sitä löytyy kaikilta muilta paitsi niiltä, jotka ihan oikeasti ovat minimalisteja. Jos olen väärässä Sinun suhteesi, niin aina vaan parempi. Katso kaappisi ja katso, mitä omistat. Jos kaikki on ihanasti eli et missään vaiheessa tuskaannu (mitä teen tällä??! onko tällä mitään virkaa elämässäni?!) saat ison hetkellisen hyvänolontunteen ja koet olevasi jopa hieman organisointikykyisempi kuin muut. Ansaitsit hetkesi olla parempi ihminen.

"Vähemmän on enemmän" on taas enemmän totta ja vähemmän valhetta.