Video Greetings from Milano: PIANOFORTE & IL VERO SPAGHETTO

Ciao,

l'estate e' iniziata. Ho trovato qualche video, fatto di recente. Il primo e' stato filmato da me durante la Settimana Design che ha avuto luogo qui a Milano ad aprile. Nel primo video troverai un pianoforte affascinante e stupendo. Il secondo invece ti offrira' l'atmosfera del "dopodiscoteca". Tutti e due filmati casualmente da me.

Buona visione!

Kesä alkoi eilen. Löysin arkistoista pari videota, jotka kummatkin kuvattu Milanossa parin kuukauden sisällä. Ensimmäisessa nähdään upea piano ja toisessa puolestaa baari-illan jälkeisiä tunnelmia. Kummatkin sattumalta kuvattuja ja minun toimesta.

Hyvää katselua!

Saluti Terveisiä

Mira

Risotto Miranese ja Madonnan siunaama sade

Madonna come piove... Tänään sataa Madonnan lailla. Ohjelmoin itseäni oliivipuun lehtiä nyppimästä kohti kirjaa ja opiskelua. Ennen sitä tein jotain naisellista, lapsellista, italialaista ja suomalaista.

Laitan ruokaa
vettä ja riisiä pataan
lisään suolaa, meijerivoita
päälle lorautan annoksen etikkaa
aah ihanaa.. lisään siihen vielä sulatejuustoaa

Tuokaa ruokaa
huokaan
Päälle rouhaisen pippuria
ei tätä makua saa haukkua

Se on hyvää minusta
mutten tiedä teistä muista

Risotto Miranese

vettä
suolaa
riisiä
voita
sulatejuustoviipaleita
valkoviinietikkaa
mustapippuria

Acquaa kattilaan ja suolaa sekaan. Lisää riisiä, se on iisiä. Nokare aitoa voita. Keitä kasaan.
Kun melkein valmista on laita viipale juustoa, se vahvistaa luustoa. Sitten vain oota.
Lisää loraus etikkaa - ei me viiniä siihen tarvitakaan.
Kas vain enpäs tiennytkään. Kuule ei innovaatioita vanhoilla resepteillä tehdäkään.
Päälle viimeisenä pippuria, jotta saadan vähän potkua.

Kaada komeus lautaselle ja suuntaa katse Italian maIlle.

Tarjoa Falanghinan kanssa.

Nutellareseptejä osa 4: Keksitarjotin

Ciao! Milano on täynnä kevättä ja aurinkoa. Täydellinen hetki jatkaa Nutellan parissa piknik-teemalla. Tämän postauksen taustana on Giardini Pubblici , Milanon keskustassa sijaitseva puisto. Superhelppoa ja superhyvää; taatusti toimii.

Keväisesti

Mira

Rifugio Martina Sunnuntailounas vuorilla

Ciao & tanti saluti dalla montagna!
nella prima parte presento qualche piatto buonissimo del Rifugio Martina. La seconda invece è Un'osservazione sugli Italiani cioè un videoclip. Gli altri due videoclip possono essere visti magari per il panorama o per la neve! :)

la domenica scorsa siamo andati in montagna vicino a Como per pranzare favolosamente. Nella mia ottica il pranzo è stato proprio buonissimo. Prima di iniziare a dare tanti complimenti con le foto, soprattutto alla Polenta Uncia, voglio sottolineare il fatto che sono una superfan della cucina del Nord Italia pur sapendo che non tutti gli italiani sono sempre d'accordissimo con me quando glielo dico. Quindi già adesso ti do un consiglio che vale nelle zone del Nord Italia (o sopra Roma): mangia senza presupposti e senza paragoni dei piatti della tua mamma proveniente dal sud! Il mangiare e i gusti sono spesso un'abitudine per cui la Pasta alla Melanzana non può essere paragonata con la Polenta Uncia! Il gusto della melanzana al sugo è per forza completamente diverso da quello del formaggio usato nella polenta...

In italiano:

Ciao & terveisen vuorilta Como-järven läheisyydestä!
Viime sunnuntaina suuntasimme vähän isommalla porukalla vuoristolounaalle, joka oli melko polentapainotteinen. Jos joku ei vielä tunne polentaa niin se on tosiaan perunamuussin näköistä maissista valmistettua pohjois-italialaista ruokaa. Se voidaan tarjoilla mitä erilaisimpien kastikkeiden, juustojen tai salamien kanssa. Joskus se tarjoillaan uunivuoasta, joskus taas kattilasta. Etenkin uunipolenta juustolla on äärimmäisen hyvää. Minä tunnustaudun olevani suuri polentafani. Polennan suhteen italialaiset ovat jakautuneet kahteen leiriin: pohjois-italialaiset pitävät siitä, mutta etelän kasvatit saattavat jopa inhota sitä. Tästä voi siis päätellä, että sitä syödäänkin vain Italian pohjoisosissa. Sunnuntailounaan kuvat näkyvät tämän suomenkielisen tekstin yläpuolella (eli suoraan italian kielisen tekstin alapuolella). Kuten kuvista ja videoista näkyy maaliskuun alku vuorilla näytti vielä varsin lumiselta; itse olin jo aikeissa laittaa ballerinat jalkaan, kunnes Ranskatar pysäytti aikeeni ja sanoi etten voi laittaa niitä. Merci pour les conseils! 

Ennen videoklippejä haluan vielä alleviivata, miten kertakaikkisen ihanaa ruokaa söimme tuolla vuorilla. Polenta Uncia oli äärimmäisen herkullista kiitos ammattitaitoisen voin, juuston ja valkosipulin käytön.

Ensimmäinen videoklippini liittyy itse paikkaan ja sen tunnelmiin, toinen puolestaan paljastaa erään havaintoni sarjasta "Havaintoja italialaisuudesta".

GRAZIE  per aver letto e guardato fno a qui & KIITOS että luit ja katsoit tänne asti!

Saluti Terveisin

Mira

Le mie osservazioni sui finlandesi part 1

Ciao!

La serie "Mie osservazioni" continua. Questa volta faccio una rivelazione o un´osservazione sui finlandesi. Dopo aver visto il video avrai imparato anche una parola in finlandese che ti servirà nel futuro: credo che ogni italiano avrà voglia di provare a quello che succede nel video.

Buona visione!

Saluti

Mira

Saluti da Roma Terveiset Roomasta: videoclips

La città eterna è stupenda. Non cerco di descriverla con le parole; sarebbe un lavoro troppo difficile, e tu ti annoieresti prima o poi. (Se davvero ti interessa trovare una vera descrizione su Roma, cercala su Google o chiedi a tua moglie) Venerdì scorso a Roma abbiamo fatto qualche video in due lingue. Il terzo video di oggi è un making of, linguisticamente italo-finlandese. In quel video si vede proprio bene quanto è bello giocare con le lingue - anche se la mia faccia sembra molto rigida, però ricordati che solo lo sembra, in realtà: mi sto divertendo.

Buona visione spero che i videoclip seguenti piacciano anche a te!

In italiano:

Rooma on ihana kaupunki. Kaikki siellä käyneet voinevat vahvistaa tämän väittämän todeksi. En käytä aikaa Rooman kuvailuun, koska se olisi liian vaivalloista. Kaupungin kuvailua helpottaa onneksi Google ja puolisosi, mikäli kyseinen paikka ei ole itselle tuttu. Videoklippien teko on hauskaa ajanvietettä ja eri kielillä leikkiminen tekee puuhasta vieläkin mukavampaa. Tämän päivän postauksen kolmas video on making of ja siinä on sekaisin italiaa ja suomea.
Hauskaa katselua, toivottavasti Fontana di Trevi välittyy hyvin!

Suomeksi:

Making of:

Saluti solari Aurinkoisin terveisin

Mira

PS. My Roman food greetings will be posted in the next few days!

Nutellareseptejä osa 3: Crostini-leipätikut Nutellalla

Ciao, ja aurinkoiset terveiset ikuisesta kaupungista!

Ihana keväinen viikonloppu vierähti nopeasti aina niin ihanassa Roomassa: mahtava paikka, upea seura, huippuruoka - siinä se pyhä kolminaisuus, joka saa ihmeitä aikaan! Myös Nutellakoulu sai jatkoa ulkoilmapiknikillä... Hyvä herrasväki saanko esitellä teille helpoimman piknik-evään: Nutella crostinit kahdella tapaa.

Kevätterveisin

Mira

PS. It really does work. Toimii. 

Le mie osservazioni sugli italiani - Havaintoja italialaisista ja italialaisuudesta part 1

Cosa ne pensate?

Mitä mieltä te olette?

Grazie per avermi seguito, Kiitos että tutustuit! :)

Saluti & terveisin

Mira

PS. To be continued..

Nutellareseptejä osa 2: Nutellatoast

Keväinen maanantai lähtee takuuvarmasti energisesti ja hemmotellen käyntiin, jos vain malttaa kokeilla toista Nutellareseptiäni. Kruunaa oma päiväsi tällä helpolla suklaisella toastilla. Tämän herkkuleivän valmistamiseen menee vain muutama minuutti, ja vaadittavat raaka-aineet ja tuotteetkin löytyvät melko varmasti jokaisen kotoa. Huom. tämä resepti on riskivapaa; et voi kuin onnistua. Tarjoile aamu- tai välipalana maidon, teen tai kahvin kera... ja muista nauttia!
 
BUON APPETITO!

Nutellareseptejä osa 1: Nutellaleipä

Rakastan Nutellaa, italialaista suklaalevitettä. Jaan blogissani vinkkejä Nutellan käyttöön liittyen. Ensimmäinen reseptini on todella yksinkertainen ja helppo Nutellaleipä . (YouTube: Nutella1)

Herkullisia hetkiä Nutellan parissa!

Outlet on alessa

Pohjois-Italia on suhteellisen kuuluisa outleteistaan. Yleensä turistit eivät sinne tietenkään eksy, koska eivät tiedä niiden olemassaolosta. Italialaiset itse tietävät ja tuntevat ne läpikotaisin. Sieltä ne merkkivaatteet ostetaan ALESTA eikä millään tavallisella kaupan hinnalla, tai edes outlet-hinnalla vaan outlethinnalla ja alennusmyynnillä höystettynä. Se on järkevää.

Eräänä tammikuun aamuna sitten minä, ranskalainen ja italialainen pakkauduimme siniseen Fiatiin, jonka nokka osoitti Milanosta katsottuna etelää. Tavoitteemme oli saapua Genovasta hieman pohjoiseen, erääseen outlettiin nimeltä Serravalle. Paikka oli minulle jonkin verran tuttu, olin käynyt siellä pari kertaa aiemminkin, joten tiesin, miten suunnistaa siellä. Onneksi outlet jakaa ilmaisia karttoja kaikille halukkaille. Karttojen kielivalikoimat ovat ruhtinaalliset: italia, espanja, saksa, venäjä, kiina ja englanti ainakin löytyivät. Periaatteessahan melkein minkä tahansa kartan olisi voinut ottaa, koska kauppojen nimet eli merkit muuttuvat käännettäessa snagen vähän. No kiina olisi ehkä vessaa etsittäessa tuottanut jonkinasteista päänvaivaa. Ehkä. En mene vannomaan.

                                              Serravalle on merkkiliikkeistä muodostunut kylä.

Koska italialaisa on paljon, tarkemmin sanottuna 60 miljoonaa, voidaan arvata, että jotkut muutkin olivat tulleet ostoksille tuona päivänä. Onneksi emme tulleet ihan uuden vuoden jälkeen, koska muuten paikka olisi ollut un bordello, siis bordelli eli totaalinen kaaos. Olihan siellä porukkaa, eikä muuten pelkkiä italialaisia vaan myös paljon aasialaisia, kohtalaisesti venäläisiä. Vähemmistöä edusti tietysti minä suometar sekä tietysti ranskatar kämppikseni. Ajankohdan suhteen voi vakuuttaa, että emme olleet mattimyöhäsiä; kyllä siellä ostettava riitti. Parhaita ei oltu viety pois päältä. Hyvät herrasväki: ei kaunis tavara tästä maailmasta lopu. Ainakaan Italiasta.

En ole mikään hillitön shoppailija. Pidän kauniista tavaroista ja vaatteista, mutta pyrin ostamaan niitä harkiten ja tarpeeseen. Korut olisivat oikea heikkouteni, mutta onneksi ne ovat sen verran kalliita ettei niitä voi ihan vahingossa hamstrata. Toinen kauneuteen ja viehättävyyteen liittyvä huume ovat hajuvedet. Ne vasta ovatkin jotain! Rakastan niiden analysointia.

Serravalleen saavuimme aamupäivällä noin klo 10. Paikan päällä ilmoitin ranskattarelle ja italialaiselle shoppailevani yksin. Olin tehnyt suunnitelman, tiesin suunnilleen mitä etsiä. Tunsin muuten italialaisen mielestä paikan paremmin kuin hän. Jes. Suomi - Italia yksi nolla kotiin päin. Minä tein giron, kierroksen. Löysin kengät, farkut, uheilutopin ja pari paitaa. Olin oikein tyytyväinen. Erittäin suurta mielihyvää sain, kun laskin päässäni summia niistä rahasummista, joita säästin. Ihan oikeasti siellä säästää. Hintalapuissa oli tarjolla kolmea eri hintaa, the best price for You,  halvin oli tietysti se oikea. Käytännössä homma menee niin, että asiakkaalle halutaan näyttää tuotteen tavallinen hinta, normaali outlethinta ja alennusmyyntiaikaan muodostetaan alennettu outlethinta (noin -30% outlethinnasta).  Käytännössä saatat siis ostaa tuotteen jonka ovh on 100e, mutta maksat siitä 30e. Ei huono. Serravallen pisteet nousevat myös siksi, että siellä myydään muutakin kuin vaatteita, kenkiä ja laukkuja: on astioita, koruja, keittiötarvikkeita, lastenvaatteita, ja urheiluvaatteita. Itseasiassa urheiluvaatevalikoima on parempi kuin peruskaupoissa. Esimerkiksi Niken ja Adidaksen liikkeet ovat laajoine mallistoineen erinomaiset.

Kun olin saanut omat ostokseni haalittua. Etsin italialaisen ja ranskattaren. Sain toimia makutuomarina, mikä oli mukavaa. Ranskatar muistanee minun valitsemani farkkunsa vielä pitkään.

On sanomattakin selvää, että Italia lyö Suomen vähintään kymmenen nolla näissä alennusmynneissä, joten pistetilanne on tämän illan osalta seuraava 10 - 1 Saapasmaan eduksi.

                                          Furlan liikkeessäkin oli ale.

                                         Hurmaavia Villeroy & Bochin astioita.

PS. Ei pelkoa turhasta reissusta. Kaikki tunnetut merkit ovat edustettuina!

TIRA MI SU! VEDÄ MINUT YLÖS!

 

                                          Minä Misu vien sekä silmäsi että kielesi!

Saiskos olla suklaata vai suklaata? Minä otan mielelläni kumpaakin. Ja otan vielä lisää vaikket antaisikaan. Suklaa on ihanaa, mutta niin on joku toinenkin. Toiseuden käsite kohdistuu tällä kertaa ylläri ylläri italialaiseen jälkiruokaan Tiramisuun, joka tarkoittaa sanatarkasti "vedä minut ylös". Pieni italian oppitunti: tirare= vetää, mi= minut/minulle, su= ylös. Facile!

On ihmisiä, jotka väittävät, ettei oikeaan tiramisuun kuulu suklaa ollenkaan. Päälle kuuluisi vain hieman hunnuttaa tummaa kaakaojauhetta... Mutta koska omistan Y-kromosomin, en voi olla laittamatta suklaata edes jonkin verran mihin tahansa ruokalajiin, johon se jollakin tapaa kuuluu tai voi kuulua. Tarinani kertoo viime äitienpäivästä, jona päädyin tekemään ihanaa kakkumaista tiramisua. Minua nimittäin ärsyttää vallan suuresti etenkin kotitekoisessa tiramisussa sen vulgaari ulkonäkö; uunivuoallinen kermapuuroa. Siitä loodasta sitä sitten lusikalla kaavitaan lautasille. Entä ulkonäkö? Mössöä? Kyllä. Minä en tahdo tiramisuni näyttävän kenenkään bodybuilderin rahka-aamupalalta - ei sinne päinkään.

Otin mallia Bo Hagströmin ja Robert Maglian Italialaiset jälkiruoat (Tammi 2009) -kirjasta, koska siellä näin kumottavan tiramisun ohjeen. Muutin ohjetta hieman ja onnistuin tekemään Miramisun.

MIRAMISU

Mitä tarvitaan:

vaahdotettua kermaa 1dl
munia 5 kpl
sokeria 2dl
sitruuna
mascarponejuustoa 500g
tummaa suklaata (maun mukaan)70g
marsalaviiniä tai konjakkia vajaa desi
pähkinöitä (esim. pekaani tai saksan) 120g
tummapaahtoista vahvaa kahvia tai espressoa noin 3dl(ei vaaleapaahtoista! suodatinkahvin paahtoaste mielellään 5)
savoiardikeksejä
ripaus suolaa
leipävuoka
tuorekelmua
mansikoita/muita marjoja koristeeksi
jääkaappi
tarjoiluastia

Mitä ja miten tehdään:

Vuoraa leipävuoka tuorekelmulla. Laita tippa öljyä vuoan pohjalle jotta kelmu pysyy paikoillaan. Vaahdota valkuaiset ja ripaus suolaa. Pese sitruuna kuumalla vedellä. Raasta sen kuori (vain keltainen osa) ja ota mehu talteen. Rouhi suklaa ja pähkinät mukaviksi sattumiksi, älä sekoita niitä keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa mascarpone ja sokeri. Lisää joukkoon vaahdotettu kerma, koko sitruunankuoriraaste ja sekoita. Lisää lopuksi 2rkl sitruunanmehua. Yhdistä valkuaisvaahto mascarponeseokseen varovasti käännellen.

Sekoita kahviin alkoholi ja kaada liemi esim. keittolautaselle. Pyöritä nopeasti keksit kummaltakin puolelta terästetyssä kahvissa. Laita vuoratun leipävuoan pohjalle ensin kerros keksejä. Sirottele päälle pähkinöitä ja mascarponevaahtoa. Lisää sitten uusi kerros kostutettuja keksejä & pähkinäsattumia ja lopuksi mascarponevaahtoa. Jatka näin kunnes vuoka on täynnä. Laita päällimmäiseksi kostutettuja keksejä, jotta ne muodostavat Tiramisun pohjan kun kakku käännetään.Taittele tuorekelmu kakun päälle ja laita kakku vetäytymään jääkaappiin noin 4 tunniksi tai yön yli. 

Laita tarjoiluastia vuona päälle ja käännä. Poista kelmut. Asettele suklaasattumat ja mansikat Tiramisun päälle.

Tarjoile!

Maitoa

Vaikka maito on magiaa, on latte on muuttunut vääjäämättä kahviksi. Tai siis erikoiskahviksi, jos ihan tarkkoja ollaan. Pidetään erilaisten erikoiskahvien ja tavallisen suodantikahvin välillä ero, erityinen kielellinen eroavaisuus siis.

Soijalatte, capuccino, capuchino, latte, caffe latte, espresso macchiato, cafe corto, cafe americano, jäälatte... Rasvattomalla maidolla, kevytmaitodolla, hylamaidolla, soijamaidolla, iskukuumennetulla maidolla, riisimaidolla, kauramaidolla vai jatketaanko sittenkin vain vedellä? En muuten osaa valita. Toki kantikset tietävät, miten haluavat take awaynsa nauttia. Ellei olla sitten jo naatiskeltu Cupsolon erikoiskahveja kotona. Erikoisen hienoa on muuten juoda kahvia sekä kotona aamulla että työmatkalla. Töissä tietysti ollaan joustavia, kivan tavallisia reippaita työntekijöitä, jotka juovat sitä vaaleapaahtoista kitkerää kahvia mitä erikoisimmilla mausteilla. Esimerkiksi tunteja seisseen kahvin maustaa mikro, kun se uudelleenlämmittää kätevästi kahvin. Joskus taas mausteeksi riittää huoneilma, jolloin kahvista tulee huoneenlämpöistä. Maitokahveissa maito muuten painuu jäähtyessään kupin pohjalle, mikäli kahvia ei muisteta välillä sekoittaa. Itse olen huomannut, että erityisesti rasvaton maito painuu kahvissa hyvin kupin pohjalle. Panen pisteen tälle liirumlaarumille.

Nimittäin.

Aiheena ei muuten ole kahvinjuonti vaan kieli. Suomeen on rantautunut italian kielen maitoa tarkoittava  latte-sana. Elävä kieli muuttuu eli elää sen käyttäjien mukaan. Tällainen kielen elävyys kuuluu nopeasti erityisesti puheessa. On siis periaatteessa "ihan kiva" ja täysin normaalia, että kieleen lainautuu sanoja muista kielistä. Lisäksi ei pidä ihmetellä, jos vaikkapa vieraan kielen "maitoa" tarkoittava sana lainautuu  toiseen kieleen eri merkityksellä. Laten kohdalla juuri näin on käynyt. Annan kaikkien tilata lattensa ihan rauhassa. Itsekin otan juomalasin sijaan vain lasin ja luen sanomalehden sijaan lehteä. Ingen panik.

Ihmettelen kuitenkin, miten kaikkien suomalaisten rakastama, minunkin rakastama, suomalaisuuteen voimakkaasti painottava yritys nimeltä Fazer on pannut maitoa tulemaan konvehtiinsa. Kerron nyt erään jouluisen tarinan, joka tapahtui minulle tässä muutama päivä sitten. Olipa kerran konvehtirasia, joka risteili eteeni. Koska olen Taina Tavallinen, valitsin tietysti konvehdit niille annettujen nimien perusteella. Niinpä tässä pyhien tienoilla valitsin erään Latte-nimisen konvehdin tuosta sinisestä kuvassa olevasta Fazerin konvehtirasiasta. Valintahetkellä, ja vielä suklaa suussakin, kuvittelin, että konvehdin nimi Latte viittaa maitoon. Luulin makuaistini olevan outo, kun en jotain kermaista maidon makua siitä löytänyt. Vasta useiden tuntien kuluttua konvehdista päässäni välähti. Lattehan tarkoittaakin cafe lattea!  Kuten äsken jo leveilinkin erikoiskahvilistatietämyksilläni, tunnen myös suomen kielen latte-sanan merkityksen. "Mä voiSin ottaa yhen laten" - luonnistuu minultakin. Enkä muuten unohda stadin ässää tai sitä yleistä "suussa puhumista", joka antaa trendikkään säväyksen jokaiseen sanottuun sanaan Kehä kolmosen paremmalla puolella.

En halua tehdä kärpäsestä härkästä - kyseessähän on vain yksi konvehti useiden muiden joukossa. Eihän yksi konvehti kaada laihdutuskuuria, saatikka isoa yritystä... Mutta kuitenkin minä niin luulin, että Fazer, jonka tuotteita ostavat paitsi suomalaiset niin myös ulkomaalaiset, miettisi konvehtien nimiä hieman enemmän. Ei latte ole mikään Suomen rajojen ulkopuolelle levinnyt ja vakiintunut cafe lattea tarkoittava lyhennys. Luulisi, että Fazerin makeisten nimiä miettivä aivoriihi ajattelisi hieman suomen puhekieltä pidemmälle. Moni osaa kieliä sen verran, että tajuaa Latte-sanan merkityksen, joka kääntyy varmasti ennemmin maidoksi kuin kahviksi. Näin ollen käännöksen tuloksena on maito eikä maitokahvi: Latte konvehdin nimenä ohjaa (ulkomaalaista) kuluttajaa harhaan.

 

Maailmanperintökohde Dolomitit - Dolomites UNESCO World Heritage

Nova Ponte
 
Olin pari päivää sitten upeiden vuorien juurilla. Kohteen laadun takaa UNESCO. Pässinpää ja kovapäinen testarda kun olen vannoin, etten mene laskettelemaan. En mennytkään. Miksi sitten lähdin Bolzanon lähettyville Etelä-Tiroliin autonimiseen maakuntaan? Siksi, että pienessä kyläpahasessa nimeltä Nova Ponte, ei voi olla muuta tekemistä kuin tenttiin lukeminen. Toisaalta ajattelin myös, että ailahtelevan mielenlaatuni ansiosta saatan innostua paikasta, minkä seurauksena sijoittanen jonkin matkani lähitulevaisuudessa sinne.

 Maisemat Nova Ponten hautausmaalta.

Sivuhuomio: laskettelu ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini lähinnä siksi, ettei minulla ollut omia välineitä tai edes rinteeseen sopivaa takkia mukana. Ystävälliset kämppikseni olisivat tietysti lainanneet omiaan, mutta koska haluan omat takkini ja housuni, niin ei moinen käytännöllinen lainaamisvaihtoehto tullut kysymykseenkään. Lisäksi olin jo jonkin aikaa ollut kokonaisvaltaisesti kyllästynyt lasketteluun lähinnä helmikuisten superpakkasten aiheuttaman kylmyyden takia. Pääkaupunkiseudun kasvattina "jouduin" nimittäin viettämään kaikki hiihtolomani Lapissa lasketellen ja tietysti juuri silloin, kun pakkaset ovat kovimmillaan. Nerokkaat keski- ja pohjois-suomalaiset ovat onnistuneet sijoittamaan koulujen hiihtolomat maaliskuulle, jolloin pakkanen on jo keväisen leutoa. He tuskin edes menevät rinteeseen silloin kun tollot helsinkiläiset, vantaalaiset, espoolaiset ja granilaiset suuntaavat sinne. Minulle on edelleenkin turha väittää, että -20 astetta tuuelella olisi ideaali rinnesää. Edes aurinko ei poista sitä tosiaa, että kylmä siellä tulee!

Paikallinen supermarket jäi haaveeksi...

Tenttiin lukeminen ei luonnollisestikaan onnistunut suunnitelmieni mukaan vaan pääprioriteeteikseni muodostui kaikenlainen löysäily: nukuin pitkään, kävelin kylän ympäri, ostin kaksi postikorttia, yritin mennä COOP-ketjun supermarkettiin onnistumatta siinä (auki 9-12.30 ja 15.30-20), katsoin soopaa televisiosta saksaksi ja italiaksi, poljin stepperillä, sain pienen sähköiskun hellasta kun nojasin samanaikaisesti sekä tiskialtaaseen että hellan metallireunaan - huonosti eristetty? Kyllä vain! Harmi sinänsä sillä, nämä "saksalaiset" ovat tunnettuja hyvinrakennetuista taloistaan ja organisointikyvystään, söin innokkaasti vuokratalomme omistajan tekemiä pullakransseja  (2 kranssia: toisessa Nutellaa, toisessa pähkinää sisällä), join teetä, luin Italian Elleä yms. Itseasiassa näin jälkikäteen ajateltuna ihan hyvä saldo löysäilyn suhteen. Parempi näin kuin olla tekemättä mitään. Yhden asian opin tenttiäkin varten: Amerigo Vespuccin Novo Mundo on hyvien maantiedon kirjojen esikuva.

Kämppikseni C&C ja muut tuttavapariskunnat, joita siellä oli menivät tietysti Obereggenin rinteisiin laskemaan. Perjantaina suuntasin minäkin sinne paikallisella bussilla. Bussimatka Nova Pontesta Obereggeniin kestää noin 15min ja kertalippu on 1,5e. Keskeistä tässä tarinassa on se, että tuolla hinnalla sain jotakin, mitä en uskonut enää saavani.

Rinnekarttaa. Oranssi nuoli osoittaa Obereggeniin.

Nimittäin Obereggeniin saavuttuani synnyin uudelleen: sain lasketteluintoni takaisin! Syitä on varmasti monia. Haluan ensinnäkin kehua rinneliikkeessä myytäviä lasketteluvaatteita, jotka näyttivät törkeän hyviltä. Toisekseen ulkona ei ollut kylmä. Pakkasta oli -2 =täydellinen rinnesää. Kolmannekseen kilvoittelin kahvilassa ja katsoin kuin muut laskivat. Se vasta tehosi.

Onneksi kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin. Olen taas laskettelun suhteen onnellinen ja tasapainossa. En kanna kaunaa Pakkasukolle, joka kiusasi minua kovilla pakkasillaan, enkä vihoittele edes hänen ystävälleen Tuulelle. Ihanaa minusta tulee taas lumikissa. En malta odottaa.

 

Valkoviinin ystäville!

Suosin tällä kertaa klassikkoruokia.

Natale al Duomo - Duomon joulumarkkinat

Milanon tunnetuimman katedraalin eteen - ja taakse - ovat ilmaantuneet joulumarkkinat. Kaikille vaan tiedoksi, että ne pysyvät siellä pitkään, aina Loppiaiseen saakka 6.1.2014 asti. Tällä viikolla minä ja ystäväni B tulimme markkinoille useaan otteeseen. Osittain siksi että voisimme suunnitella tulevia joululahjoja ja osittain taas siksi, että voisimme ostaa ihania ruokia, joita siellä myydään. Minun suosikkini on lihapiirakkaa muistuttava panzerotto. Konsepti on siis sama kuin lihapiirakassa, mutta täyte eri. Yleisimmät täytevaihtoehdot ovat: tomaatti ja mozzarella pomodoro e mozzarella, kinkku ja mozzarella prosciutto e mozzarella sekä pinaatti ja ricotta-juusto spinaci e ricotta. Itse olen ottanut jo kolme kertaa peräkkäin Un panzerotto con prosciutto e mozzarella. Se toimii. (Laiskan) helppo ja herkullinen lounas! Itseasiassa tämä panzerotto-innostus on saanut minut jopa suunnittelemaan matkaaa Lappeenrantaan  vain ja ainoastaan siksi, että pääsisin syömään vetyjä ja atomeja...

                               Kuvan ahne aikoo ostaa joululahjoiksi ihka aitoja patalappuja, joihin
                               kirjaillaan tietysti lahjan saajien nimet.

Ahneen kurja loppu: en onnistunut nappaamaan kuvaa panzerotosta, koska keskityin syömiseen ja laukun kantamiseen. Noh tuleehan niitä tilaisuuksia, ensi kerralla sitten. Ystäväni B on muuten jostain kumman syystä päätynyt ottamaan makeaa joka kerta. Itseasiassa olemme vaihtaneet paikkaa: minä makean mussuttaja ostan suolaista ja hän suolaisen suosija ostaa makeaa. Meistä on moneksi!

                               B:n munkki. Naisen eli B:n suusta kuultua: tämä sopii hetkeen jolloin halutaan  
                               vain vähän  jotakin makeaa, mutta ei mitään liian makeaa.

+

                                                Panzerotto pussissa. Kuvasta huolimatta
                                                sisältö pussia herkullisempaa.

Mitä Duomon joulumarkkinoilla myydään? Kaikkea tyypillistä markkinatavaraa: erilaisia ruokia kuten juustoa, viiniä, keksejä, suklaata, kuivattuja hedelmiä, salamia yms. ja sisilaisia leivonnaisia - suolaisia ja makeita (kokeile: arancini riispalloja, jotka täytetty juustolla, lihalla jne ja canneloni siciliani makealla ricottajuustolla täytettyjä canneloneja). Sitten löytyy toki pipoja, käsineitä, koruja, saippuoita ja kaikkea pienkrääsää. Kerrassaan mukavaa; jokaiselle jotakin!

                               Lisää näihin viini, niin combo on valmis.

                               Kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, suklaata...

                              Ihania persoonallisia koruja.

                                                From Calabria with love.

Civili milanesi vs ghigliottine finlandesi: ihmeellinen raitiovaunu

Oggi ho capito una bella differenza tra Milano e Helsinki. Parlo dei tram milanesi, e magari questo vale anche per i tram italiani in generale. In ogni caso, stamattina, mentre andavo a lezione, ero abbastanza vicino a Santa Sofia cioè da pochi passi dalla Via Festa del Perdono, ho visto un tram che stava arrivando. E sccome il tram era molto vicino, mi sono fermata davanti alle strisce pedonali senza pensarci troppo. MA soprendentemente il tram si è fermato prima di me. Incredibile! A Helsinki non mi quasi mai capitato, o almeno senza la presenza di un semaforo rosso. Invece qua direi molto spesso sia le macchine sia i mezzi pubblici ti danno la strada. Tutto sommato mi sembra che gli autisti milanesi siano persone umane che pensano agli altri, o almeno a quelli che desiderano di attraversare la strada.

Ringrazio l´autista del tram e dico a tutti i milanesi che non siete freddi ed egoisti (soprattutto nel traffico!). Siete invece molto civili!

I tram finlandesi sono delle vere ghigliottine...

Tänään huomasin pikkuisen eron Milanon ja Helsingin välillä. Olin siis Milanon keskustassa, menossa luennolle. Vastaani tuli suojatie, joka minun oli ylitettävä päästäkseni haluamaani suuntaan. Sinäkin olet varmaan kohdannut tämän tilanteen. Tilanteen, jossa sinä kävelijä pysähdyt ja annat tietä moottoriajoneuvolle, koska eihän kävelijöillä ole aikomusta ylittää katua , kun taas moottoriajoneuvoilla on aikomusta sitäkin enemmän: hehän kiihdyttävät suojatietä kohti. Kaikeksi yllätyksekseni tänään minulle ei käynyt niin. En antanut tietä giljotiinille. Milloin muuten Helsingissä spora pysähtyy ilman valoja suojatien edessä? Ei ikinä. Nimimerkki "3,4,7,10 sporien suurkuluttaja, Manskun asukki".

Milanossapa pysähtyi. Kyllähän hämmästyin moista "ihmettä", etenkin kun etäisyys minun ja sporan välillä oli alunperin, ennen kuin spora alkoi jarruttaa antaakseen minulle tietä, noin 20 metriä. "Kiitos vain!", vilkutin kuljettajalle toivoen, että hän ymmärsi, mitä vilkuttelin. Huom Italiassa kävelijät eivät kiitä vilkuttamalla autoilijoille. Kun taas suomalaisten kävelijöiden tulee aina kiittää reippaalla käden huiskautuksella autoilijaa. Ennen kaikkea kävelijän tulee olla kiitollinen siitä, että joku vaivautuu lain nimessä pysähtymään suojatiellä antaen jalankulkijalle tälle kuuluvan kävelyoikeuden.

Voitte vain arvata, miten erinomaiselle tuulelle tulin aamulla tästä minulle annetusta kadunylitysmahdollisuudesta. Kiitän edelleen hymyssä suin.

Loppuyhteenvetona toistetaan se vielä sekin cliché tai fakta, jonka mukaan suomalainen liikennekäyttäytyminen, tai etenkin suojatiekäyttäytyminen, on pöyristyttävän huonoa verrattuna mihin tahansa muuhun maahan. Ehkä mekin vielä sen joskus opimme. Me pilkunviilaajat ja pedantin tarkat sääntöjä noudattavat suomalaiset.

M&M&M in Milan & mangiare bene: Asso di Fiori

 
Mira, Merja, Marjo and Milano. A week ago I got some visitors from Finland. We spent a great weekend here in Milan; I´m especially glad for a few nice restaurants that we found. I definitely recommend Porta Genova -area when it comes to eating (I´m more or less always there...). We are all buone forchette , an Italian term that means you love good food.

On Friday evening we wanted to have an Italian dinner in some pleasant place. We ended up to  
Asso di Fiori, on the Naviglio Grande. You find more information about the restaurant below this text. This traditional Italian restaurant is specialized in cheeses, more or less every dish contains some cheese. The northern Italian atmosphere was clearly present there, the place was full of wine bottles and other alpine stuff, such a lovely place! Mi sono completamente innamorata di quel ristorante molto carino! By the way there was a cow inside... so even kids will love the place for sure.

Suprisingly we all ordered a dish with cheese. I and Marjo drank some white wine, and Merja decided to take a small bottle of red wine.

Cheese filled ravioli with ficus sauce. Really delicous combination of salty & sweet.

Fried cheese "steak" served with cranberry sauce. An excellent choice for cheese lovers.

Oven baked cheese polenta with some rosmarin on the top. A heating dish, especially good on winter time.

Where? in Milan: 

Alzaia Naviglio Grande, 54 
20144 Milano

How to get there?
metroline MM2
tram line 3

Idän pikajuna

Kämppikseni kehui jokin aika sitten suunnattomasti erästä palvelua, joka toteutetaan verovaroin. Koska sattumoisin olen Italiassa, kiinnostuin asiasta; ajatella minä pääsen nauttimaan - poliitikkojen lisäksi - verovaroista. Olihan minulla puhtaan uteliaisuuteni lisäksi ihan omakin lehmä ojassa: opintopisteet. Kuinka ollakaan juuri tämän verovaroin tuotetun palvelun ja opintopisteiden välillä saattaa, joidenkin tutkimusten mukaan, olla yhteys. Tämän palvelun olemassaolon hyödyntäminen voi edesauttaa opintopisteiden keräämistä. Koska en osaa kertoa yksinkertaisesta, verovaroin tuotetusta palvelusta muuten kuin nimeämällä sen paljastan nyt, mistä on kysymys: kirjastosta.

Minä en ole koskaan rakastanut kirjastoa. Koen, että luonteeni ei sovi niiden hiljaisten kirjastoihmisten pariin. Vaikka lukea osaankin, niin en ole koskaan ollut se, joka kykenee käyttämään kokonaisen päivän pelkkään lukemiseen. Lukeminen käsittää niin viihdelukemisen kuin opiskelunkin. Toisaalta naistenlehtien selailu/osittainen lukeminen on ihanaa. En koskaan raaskisi heittää niitä pois. Osittain siksi, että ne maksavat euroja kun ostat niitä. Näin ollen niitä pitää hyödyntää (muissa asioissa en ole ollenkaan hamstraaja). Lisäksi luulen lukevani niitä uudestaan sitten joskus. Joskus =  esim. kesällä uimarannalla. Jos joku on onnistunut lukemaan uimarannalla puoli vuotta vanhaa, itse ostamaansa, vuodenaikaan sidottua (mies ne ovat aina vuodenaikasidonnaisia) naistenlehteä, niin kerro minulle miten teit sen. Mielelläni opin vielä, miten kestävä kehitys linkittyy kestävään lukutaitoon vanhoissa lehdissä.

Vanhat (2kk<) naistenlehdet ovat ainoa "turha" asia, jossa sallin pienen hamstrauksen. Pienellä tarkoitan pientä. Yleensä minulla on tallessa  lehtikorissa max 10 vanhaa jo luettua naistenlehteä. Tämä sotii lievästi perusluonnettani vastaan, sillä mainostan itseäni jonkinlaisena minimalistina. Kai aivoni jollain tavalla ovatkin minimalismia arvostavat, koska koen tavaran (suuren ja turhan) tuovan kaaosta, ja mitä enemmän kaaosta, sitä enemmän päästäni nousee savua ja näen punaista. Aivan. Arvostan viihtyvyyttä ja järjestystä mitä kotiin tulee. Mutta älä luule, että pidän siivoamisesta samalla tavalla kuin joku pitää pianonsoitosta, lukemisesta, elokuvien katselusta tai muusta sellaisesta. Siivoamisesta pidän, koska se on keino saavuttaa järjestys. Järjestys minulle merkitsee harmoniaa. Zen. Piste. Lisäksi osaan siivota tehokkaasti ja en keskimäärin ole aivan tumpelo käytännön asioissa, joten asioiden järjestely ja siivous onnistuvat minulta suhteellisen kivuttomasti. Sitä paitsi verenpaineeni on luonnostaan korkea - tarvitsen harmoniaa ympärilleni. Lopetin vastikään kahvinjuonninkin kun huomasin käyväni ylikierroksilla...
Millä sitten selitän vanhat naistenlehteni, jotka lievästi uhmaavat järjestystä? Hyödynnän ne tietysti aina syksyisin, kun ostan uuden kalenterin. Ostan yleensä kovakantisen mustan kierrevihkon, jonka ulkokannet koristelen ihanilla kuvilla ja teksteillä, jotka kaikki löytyvät helposti ja näppärästi vanhoista lehdistä. Tämä yläasteen ja lukion stabilo/ koristeluvaihe ei ole vielä täysin ohi. Eikä se menekään. Vielä koittaa aika kun teen kaikki joulukortitkin itse!

Jos tätä tekstiä lukee, niin näyttää siltä, että "järjestykseni ja siisteyteni" ei ulotu tuottamaani tekstiin. No ei tänään ainakaan. Tajunnan virtaa. Olen pahoillani. Etelä-Tapiolan lukion rehtorimme varoitti muuten meitä abeja ennen kirjoituksia siitä, että "tajunnan virta" ylioppilaskirjoitusten vastauksissa on kamalaa. Ei se ole kypsää. Luojan lykky en joutunut kirjoittamaan tietokoneella omia kirjoituksiani, koska niiden näppäimistöillä on nopeampaa luoda tajunnan virtaa kuin kynällä. Pikemmittä puheitta palataan rönsyilemästä ruotuun, takaisin alkuperäiseen aiheeseeni: kirjastoon.

                                         Kohti kirjastoa.

Kämppikseni sai siis myytyä minulle ajatuksen kirjastosta opiskelupaikkana. Se ei sijaitse kaukana, vain yksi metropysäkki Milanon Udinesta itään päin. Cimianoon siis. Ei ole helppoa lähteä kohti itää. Milloin itä olisi houkutellut? Kuitenkin ennen lähtöäni katsoin tämän kaupungin karttaa ja tajusin, että minähän asun jo valmiiksi idässä. Abito nell´est di Milano. Mieti Vuosaarta ja Herttoniemeä.. Puhumattakaan Itä-Vantaasta. Milanon itä ei onneksi ole yhtä värittynyt kuin pääkaupunkiseudun itä. Italialaiset värittävät kertomuksiaan ja elämäänsä muilla jutuilla kuin ilmansuunnilla. Toista se on Suomessa. Pääkaupunkilaisten hurja viikonlopputarina alkaa usein sanoilla: "Et ikinä arvaa missä heräsin lauantaina... Hertsikasta!". Painavia sanoja. Onni, että ylipäätään heräsi. No ehkä se laajempi reportaasi idän illasta selittäisi, mikä siitä idästä loppujen lopuksi tekee niin hurjan. Niin tai näin aina kun itä mainitaan, tulee kuulijalle välittömästi sellainen tietty olo. Ei sitä oloa ruveta nyt kirjoittamaan sanoiksi kun puhutaan kirjastosta! Yhtä kaikki: jos menet metrojunalla (kirjastoon)  itäiseen Milanoon, tulee sinulle vastaava olo kuin mikä tulee kun menet idän suuntaan metrolla Helsingissä.Veikeää! Itä mikä itä.

Bonusta tämä idän pikajuna saa siitä, että se on rakennettu maan pinnalle. Sain nauttia harmaasta marraskuun päivänvalosta. (Aivan kuin itä-Helsingin metrossakin!) Mukava oli myös kirjaston sijainti metroon nähden. Ulos päästyäni kävelin noin 200m. Mahtavaa. Lisäksi mille grazie: kunnallinen kirjasto on arkipäisivin auki klo 23 asti. Tunnelma lukusalissa oli  muuten mitä ilmeisimmin hyvä, koska minä luin.

PS. Suhteeni itä-Helsinkiin on oikeasti mitä mainioin. Ajoittain viljelen stereotypioita, koska ilman niitä elämä olisi tylsää. :) 

Metrojuna tarkoittaa metroa. Italiassa juna treno tarkoittaa usein myös metroa.

Karkkimanikyyri Candy manicure Manicure da caramella

Kynsilakka on upea keksintö. Ympäri vuoden arvostan värikästä lakkaaa. Ymmärrän, että nuden väri, perinteinen ranskalainen manikyyri tai pelkkä perus kiiltävä lakka viehättää monia. Etenkään Suomessa harva toimistossa työskentelevä laittaa esim. tummaa violettia tai herkullisia karkkivärejä ympäri vuoden. Karkkivärit kynsilakoissa nähdään usein liioiteltuina ja turhan kesäisinä. Toisaalta varovaiset suomalaisnaiset kenties "pelkäävät" herättää turhaa huomiota töissä. Työt. Nehän on vakava asia. Ei siellä pelleillä kynsilakoilla. Lisäksi "yhteiskunnallisesti hyväksytyt", usein vaaleanväriset geelilakkaukset ja tekokynnet / muut vastaavat ovat saavuttaneet suuren suosion. Monet ovat hurahtaneet niihin ja tekoripsiin. Minun silmissäni tekokynnet näyttävät usein hieman hullunkurisilta ja turhan muovisilta. Kaiken kukkuraksi ne maksavat hurjan paljon. Toki niitäkin löytyy niin monenlaisia... Näin ollen hyödynnän siis omia kynsiäni eli lakkaan ne itse. Olen kuitenkin jollain tavalla tarkka rahasta enkä halua olla kosmetologista riippuvainen.

Marraskuu toi syksyn Milanoon. Täällä on suhteellisen pimeää. Aurinko laskee aikasin. Huomasin, että oma käytökseni muuttui myös vuodenajan vaihdon myötä. Tekee mieli olla sisällä ja syödä suklaata, niin ja tuijottaa tietokeneen ruutua. Kirjastoonkaan ei oikein jaksaisi mennä. Tuttua tarinaa. Minä kuten moni muukin yrittää varmaan tehdä eräänalaisia ryhtiliikkeitä monen jutun suhteen. Minun ryhtiliikkeeni kohdistuvat myös pieniin juttuihin esim. kynsiin. Piristän siis itseäni ja toivottavasti muitakin karkkimanikyyrillä, joka on äärimmäisen kätevä, koska se "pitää tehdä vanhan lakan päälle" .

Minulla oli pohjavärinä pari päivää vanhaa pinkkiä kynsilakkaa, joka oli jo kulunut etenkin kynsien päistä. Jos on onnekas ja omaa vahvat, ei liuskoittuvat kynnet, niin on järkevää varmasti satsata laadukkaaseen lakkaan, joka kestää pitkään. Omat kynteni kuitenkin liuskoittuvat aivan varmasti, joten lakka lähtee kynnen mukana väkisinkin pois. Toisin sanoen tämä nopea karkkimanikyyri sopii huonokyntisille!

Italiassa suosin yleensä edullista meikkimerkkiä KIKO Make up Milanoa. Lakka maksaa siellä alle 5 euroa ja kestää ihan yhtä hyvin kuin mikä tahansa tavallinen kynsilakka.  KIKOn liikkeitä löytyy joka puolelta Italiaa. Olen törmännyt niihin myös Espanjassa. Tulisipa se Suomeenkin... Liike on mukava, koska sieltä löytyy kaikkeja meikkejä kaikissa mahdollisissa väreissä: on lakkoja, huulipunia/kiiltoja, luomivärejä, meikkikyniä, kajaaleja, ripsivärejä. Varsinainen naisten pikku levähdyspaikka siis. Ainahan sitä yhden kysnilakan ja huulipunan voi ostaa. Liikkeet ovat lähes poikkeuksetta täynnä ihmisiä yleensä pelkästään siksi, että ne ovat pieniä - kuin meikkikioskeja - nerokasta. Voit poiketa sinne nopeasti, kun olet matkalla paikasta toiseen. Myös tuotteiden hinnat vaihtelevat mukavalla skaalalla. Löydät niin edullista kuin hieman kalliimpaakin tuotetta, muttet missään nimessä kallista. Tuotteiden hintalaatusuhde on kaiken kaikkiaan erinomainen.

Karkkimanikyyrin pika ohje: vedä manikyyrin "viivat" kynsien kärkeen vanhan värillisen lakan päälle. Anna kuivua. Teet minimalistisemmat karkkikynnet, jos vedät värilliset viivat nuden tai kirkkaan lakan päälle. Sekin näyttää hauskalta etenkin jos käytät lakan väriä tehostevärinä muissakin vaatteissa.

PS. Tiedän, ettei tämä karkkimanikyyri ole mikään uusi keksintö; en keksinyt pyörää tai hehkulamppua uudestaan. Haluan vain alleviivata, miten kätevää on hyödyntää vanhaa kuluvaa pohjalakkaa uudestaan ja saada aikaan hauskat kynnet. Säästyy aikaa ja vaivaa, koska ei tarvitse poistaa vanhoja lakkoja yms.

Ihanaa karkkipäivää!

KIKO Make up Milano´s nailpolish. On the background Marc Jacob: Oh Lola perfume.

Un pomeriggio dolce: Kevin & Victory´ s Bakery

                                                Ystäväni Brikena kahvilan edessä.

Milanon Naviglien luona, lähellä Porta Genovaa (metro MM2 tai raitiovaunu 3) sijaitsee herttainen, liikuttavalla tavalla amerikkalaishenkinen kahvila. Tässä vaaleanpunaisessa kahvilassa on tarjolla ihania tuoreita, senpäiväisiä kuppikakkuja. Kuppikakut näyttävät varsin oikeaoppisilta ja herkullisilta. Niissä on runsaasti kuorrutetta, ja ne on tehty ammattimaisen tarkasti. Lisäksi tarjolla on tietysti peruskahvia ja -teetä, jotka tarjoillaan pahvimukeista. Huomaa käytännölliset roomalaiset: kuppikakut ovat pääasia, ei kahvinjuonti. Kun pitää konseptin tarpeeksi yksinkertaisena, on todennäköisempää onnistua. Milloinkohan suomalaiset keksivät sen? Pienempi valikoima helpottaa paitsi leipomistaitoista franchising-yrittäjää, mutta myös asiakasta: hänen ei tarvitse tuskailla montaa minuuttia valitessaan tuotteita. KISS = keep it simple stupid.

Kyseessä on siis italialainen kahvilaketju, joka kopioi söpösti amerikkalaisia kuppikakkuja ja Disneyn prinsessateemaa. Tämä söpöys ei ärsytä, koska siitä puuttuu amerikkalainen liioittelu tuotteiden suhteen. Suoranaisesti "amerikkalaista" ovat tietysti itse cupcakes, ja huoliteltu prinsessamainen tunnelma, joka ei ole peri-italialainen sitten millään.  Mutta koska putiikki keskittyy - kuten jo äsken mainitsinkin - käytännössä pelkkiin kuppikakkuihin, eikä sen lisäksi enää edes kekseihin tai kakkuihin, saadaan aikaan mukava kokonaisuus. Kahvilassa on tietty kotikutoinen tunnelma, joka on miellyttävä ja viihtyisä.

Suosittelen kaikille. Vierailun jälkeen mies ymmärtää taas enemmän naisen päänsisäistä "hömppää". Nainen rentoutuu ja nauttii viehättävästä vaaleapunaisesta ilmapiiristä... niin ja kuppikakusta! Lapset joko ihastelevat ympäröivää nukkekotia ja syövät "muffinsseja" tai syövät kenties "muffinssin" mutta haikailevat merirosvojen perään.

Huomionarvoista: paikka on pieni. Ruuhka-aikoina voi olla täynnä. (Paikalle kannattaa kuitenkin tulla, sillä lähellä on muitakin baareja ja kahviloita, joten huono-onnisina löydätte kyllä toisenkin paikan jonne mennä). Kahvila lajittelee roskat, vaikka käyttääkin kertakäyttöastioita.

Missä? Vicolo Lavandai 2A, Milano (Navigli)